Porno homoseksuaaliseen mallit deitti seksi

porno homoseksuaaliseen mallit deitti seksi

Seksuaalista hyvinvointia edistävän Sexpo-säätiön seksuaaliterapeutti Henriikka Sundell on samaa mieltä siitä, että aiemmin seksiä sääteli ennen kaikkea kristillinen moraalikoodisto. Sundellin mukaan ehkäisykeinot olivat olemattomia luvun alkupuolen Suomessa, ja niin kutsutut varmat päivät, yhdynnän jälkeinen peseytyminen sekä keskeytetty yhdyntä olivat keskeisimmät keinot välttää ei-toivottua raskautta.

Poikkeaako seksin harrastaminen tänä päivänä siitä, millaista se oli sata vuotta sitten? Vaikka Suomessa ei juurikaan tunnettu käsitteenä järjestettyjä avioliittoja, luvulla ja myöhemminkin rakkaus ja erotiikka olivat harvoin pääasiallisia syitä mennä naimisiin. Lapsiavioliittoja ja pikkutyttöjen kaupustelua ei ollut, ja tästä sopii suoda kiitos luterilaisille moraaliarvoille ja ehkä myös ruotsalaisille laeille.

Avioliitto normina oli useimmiten järkevä ratkaisu osana perheen työnjakoa. Erityisesti taloudelliset syyt hoputtivat liittoihin, myös ylemmissä säädyissä. Avioerojakin tapahtui, mutta ne olivat Keskisarjan mukaan hankalia juttuja niin maallisesti kuin kirkollisestikin. Aviorikos vaikutti asianhaarana avioliiton purkautuessa, huorintekijä oli siis syyllinen. Kristillisen perinteen mukainen avioliitto on tarkoitettu loppuelämäksi, mutta on hyvä tiedostaa, että loppuelämä esimerkiksi luvulla merkitsi erilaista aikaa kuin luvulla.

Kumppanit kuolivat usein, naisia erityisesti synnytyksissä ja miehiä sodissa. Neitsyys ei myöskään ollut niin keskeistä kuin jälkeenpäin saattaisi olettaa, sillä monet jäivät leskeksi nuorena ja menivät uudelleen tai useamman kerran naimisiin.

Yhden arvion mukaan pariskuntien keskimääräinen yhdessä vietetty aika keskiaikaisessa Euroopassa oli alle kymmenen vuotta. Se ei ole kovin kaukana keskimääräisestä avioliiton kestosta luvulla Suomessa, mikä on noin 9 vuotta. Kun pitkään yhdessä olleet pariskunnat turvautuvat parisuhdeneuvontaan kipuillessa sen kanssa, että seksi on erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, niin kyseessä on tosiaan melko uusi sosiaalinen ongelma ihmiskunnan historiassa. Seksuaalivähemmistöillä oli epäilemättä vaikeaa maailmassa, jossa vähemmistöjen oikeuksista puhuminen siinsi vielä kaukana tulevaisuudessa.

Esimerkiksi homoseksuaalisuus oli Suomessa laitonta aina vuoteen asti. Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan poliisi ei häirinnyt hissukseen eläviä poikapareja. Ne melko harvinaiset oikeusjutut, joissa homoseksuaalisuutta käsiteltiin, koskivat usein miesprostituutiota, alaikäisten ahdistelua tai muuta häiriökäyttäytymistä. Heterosuhteissa tai avioliitoissa pettämisestä ei joutunut linnaan, mutta mahdollisesti liemeen, jos avioeroprosessi äityi aggressiiviseksi.

Minkäänlainen runkkailu tähän yhtälöön ei kuulunut, vaikka epäilemättä moni veti käteen huolimatta sen syntisyydestä. Opaskirjoja asioista toki löytyi, mutta enimmäkseen oltiin ensikädentiedon ja kuulopuheiden varassa. Väestönkasvu alkoi Suomessa taittua luvulta eteenpäin kaupungistumisen ja uuden maailmankuvan vuoksi.

Kolmilapsisesta perheestä alkoi tulla normi, ja lapsikuolleisuus väheni dramaattisesti terveydenhuollon ja hygienian parantuessa. Ehkäisyvälineitä alkoi saada apteekista, jos sellaisia kehtasi kysellä.

Vaikka raskaaksi tultiin epäilemättä edelleen nopeammin ja useammin kuin oli ehkä tarkoitettu, lapset olivat ennen kaikkea tärkeä elämänsisältö ja rikkaus.

Iso muutos yhdyntöjen aloittamisiässä alkoi tapahtua suurten ikäluokkien varttuessa. Kun vuosina — syntyneet harrastivat ensimmäisen kerran seksiä noin vuotiaina, niin vuosina — syntyneet tekivät ensimmäisiä haparoivia moovejaan noin 16—vuotiaina. Vanhassa Suomessa seksin tuli pääsääntöisesti olla avioliiton sisäinen asia, mutta tämä käsitys alkoi murtua jo luvulta eteenpäin seksuaalisen vapautumisen myötä.

Sukupuolten välinen tasa-arvo, tai ehkä ennemmin käsitys siitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia, alkoi olla vallitseva ajattelutapa Euroopassa oikeastaan vasta ja luvuilla. Miesten ja naisten välillä vallinnut seksuaalisen vallan epätasapaino alkoi murentua nopeasti, ja rakkaus nousi keskiöön.

Tultaessa luvulle avioerojen määrä taas kasvoi merkittävästi, jolloin avioliittoja pystyi hakemaan ilman molempien suostumusta. Avioerojen yleistyminen, syntyvyyden vähentyminen ja luvulla puhututtanut seksin harrastamisen väheneminen on nähty huolestuttavana kehityksenä. Olihan avioliitto sata vuotta sitten eräänlainen yhteiskunnan perusyksikkö ja tukipylväs, jonka ei pitänyt antaa hajota.

Ilmiötä on selitetty sillä, että modernin elämän arki on niin kiireistä ja stressaavaa, että muuttunut työn ja arjen luonne vie huomiota pois omalta kumppanilta. Seksin kuuluminen vain avioliittoon on menettänyt moraalisen argumenttinsa jo ajat sitten.

Seksin harrastamisen väheneminen, useammin eroon päättyvät avioerot sekä ylipäänsä harvemmin naimisiin meneminen on tuskin vain negatiivista kehitystä. Asiaa voi katsoa myös niin, että entistä herkemmin epätyydyttävät avioliitot voidaan purkaa ja ihmiset voivat harrastaa myös vähemmän, mutta parempaa seksiä. Parisuhteen normi on tällä hetkellä useat peräkkäiset kahden henkilön väliset suljetut seurustelusuhteet, joissa ideaali on tapailla ja harrastaa seksiä vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan.

Normit eivät toki kaikille sovi, ja aina joillakin on suurempi vaikeus sopeutua monogamiseen seurusteluun kuin toisella. Onhan meissä aamu- ja iltaihmisiäkin. Väestöliiton seksologiaan ja seksuaalisuuteen erikoistunut tutkija Osmo Kontula kirjoittaa Perhebarometri — Yhdessä vai erikseen -raportissa, että vapaus harrastaa seksiä miltein miten päin vain on myös herättänyt ja lukujen sukupolvissa eräänlaisen romantiikan renessanssin.

Suhteet ovat sangen uskollisia, mutta entistä lyhyempiä. Jos yksi suhde ei tuota toivottua tunne- ja seksuaalista tyydytystä, sitä siirrytään hakemaan seuraavasta suhteesta.

Tai edes jotain siltä väliltä? Ei kai minun genitaalialueeni karvastatus määrittele minua naisena tai feministinä? Ja missä mentiin vikaan, jos niin on? Minä nyt vain yksinkertaisesti tykkään siitä, että haaruksissa ei rehota; että miehen ei tarvitse pysähtyä välillä syljeksimään karvoja hampaittensa välistä; että pissalla käynnin jälkeen ei tarvitse nyppiä karvoihin tarttuneita vessapaperinpalasia; ja että oma salainen puutarhani saa hengittää.

Minun mielestäni überrehottava venusloukku ei ole esteettisesti kovinkaan miellyttävä. Minun mielestäni se on peräti epähygieeninen. Jos siis haluan säännöllisesti rouskia häpyhuuleni rikki millinkoneella vahaus on vasta harkinnassa, joskin vakikosmetologiani on jo konsultoitu , tulee kai minulla siihen myös naisena olla oikeus?

Siis jopa ilman, että minut leimataan anti-joksikin? Mainittakoon nyt vielä, että olen tässä kin asiassa kuitenkin tasa-arvon puolella; minä en halua syödä kiwi-hedelmääni kuorineen. Paljaat kassit on parhaat kassit. Onneksi jotkut ovat jo kuitenkin heränneet huomaamaan, miten epäolennaista riemurömpsän karvojen pituudella spekulointi on. Säikähdin heti ensimetreillä että tässä viitattiin Yhdysvaltojen tietyn presidentin paluuseen — onneksi niin ei kuitenkaan ollut.

Sehän vasta olisikin ollut kamalaa. Ja haluttaisiinko me oikeasti että Movember kestäisi koko vuoden? Ron Jeremy saattaisi olla mielissään, mutta kuka niitä kalapuikkoja jaksaisi ympärivuotisesti katsella? Käsittääkseni Diaz ei ollut vahauksia ja sheivausta vastaan vaan tätä nykymuotia, että pysyvästi poistetaan karvat iloalueelta ja siinä olen samaa mieltä Cameronin kanssa.

Pysyvästi karvojen poistaminen ainakin omalla kohdalla tuntuisi liian, no pysyvältä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee vastaan ja esimerkiksi vulvodynian hoidossa, joillain naisilla karvojen tuoma ilmavuus itse römpsän ja vaatteen välille auttaa lievittämään kipuja. Joten jos syystä tai toisesta itselle iskisi tuo kamala oireyhtymä niin haluaisin kyllä, että karvoitukseni on valmiina kasvamaan panssariksi. Onhan se vähän häiritsevä ajatus, että karvattomuusmuoti tosiaan on peräisin pornosta, mutta ei kai nykyajan feministi tuomitse kenenkään ajelua tai ajelemattomuutta.

En tiedä, kenen mielestä karvojen määrä muka määrittelee feminismin asteen. Ehkä joidenkin luvun naisliikkeen tyyppien? Suosittelen omaksumaan modernin feminismikäsityksen. Sen mukaan naiset saavat askarrella joulukransseja, katsoa jääkiekkoa, kasvattaa tai ajella karvoja tai tehdä mitä vaan lystäävät - ja niin saavat miehetkin. Olen tosiaan tuohon ajattelutapaan törmännyt aika useasti juuri viime aikoina, siksi älähdinkin.

Eli kyllä tuo ajattelumalli on vieläkin vallalla ainakin tietyissä piireissä. Mutta onneksi on modernimpiakin suuntauksia kuten viimeisestäkin linkistä tuossa postauksessani käy ilmi. Itse en ajele karvojani vain miehen iloksi, vaan tunnen oloni inhottavaksi karvaisena. Jopa viimisillään raskaana ajelin alapääni sileäksi, vaikka ison vatsan takia hiukan pelottikin tuleeko karvat lähtemään vai saanko aikaiseksi vain haavoja.

Ilmotin silloin jopa miehelle, että hän saa ajella minut paljaaksi jos itse en yletä. Kyllä varmaan feminismissä "yleisesti ajatellaan", jos nyt tällaista ilmaisua voi ylipäätään käyttää, että jokainen saa tehdä karvoilleen mitä haluaa. Mutta toisaalta siinä on se näkökohta, että mitä enemmän karvattomuutta näkyy, sitä enemmän se luonnollistuu ja muuttuu normiksi, ja sen vastustaminen taas olisi feministinen teko.

Naisen karvattomuus ripsistä alaspäin on aika ikävä normi mm. Tällä tavalla ajateltuna karvanpoisto vertautuu kauneusleikkauksiin, jotka ovat nekin "luonnottomia", hankalia ja vaarallisia ja tuottavat hirveästi rahaa joillekin, koska jotkut tuntevat, että eivät kelpaa sellaisina kuin ovat kärjistys.

Eroa esimerkiksi meikkaamiseen on: Meikkaaminen on myöskin luonnonvalintaa tukevaa toimintaa: Nykymuoti on pitkälti peräisin pornosta, mutta kyllä karvoja poistettiin jo antiikin aikaan.

Uskon myös, että jos ihmiselle antaa partaterän ja luppoaikaa, jossain vaiheessa hän alkaa muotoilla sillä karvojaan, oli mitään malleja olemassa tai ei. Me nyt vain olemme lajina sellainen, joka tykkää viritellä ulkonäköään jo ihan huvinkin vuoksi.

Toivon mukaan karvoja ajellaan pääasiassa huvikseen eikä siksi, että niin olisi pakko tehdä. Itse olen miettinyt, että meneeköhän tämä karvattomuusmuoti taas jossain vaiheessa ohi antiikinkin jälkeen ei olla koko aikaa oltu ajelemassa , vai pitääkö karvanpoistoteollisuus tämän jatkuvasti voimissaan?

Ja jos menee, niin voiko se koskea naisia? Eihän tästä ole kauaakaan, kun partainen mies oli aivan totaalisen ällö, eikä sellaisesta kiinnostunut kuin pieni ja vähän omituinen osa naisista. Nykyään enemmistö naisista taas tuntuu pitävän partasuita erittäinkin kuumina, kun partaisuus on jälleen muodissa.

Voivatko puska tai kainalokarvat myös palata edustamaan seksikkyyttä? Käyn aika usein Ruotsissa uimassa, ja olen siellä huomannut, että nuorilla naisilla on nykyisin enemmän karvoja mitä suomalaisissa uimahalleissa näkee. En tiedä kertooko tämä muodin muutoksesta vai onko ollut ihan sattumaa.

Mitään rumaa, epähygieenistä tai hankalaahan karvoissa ei an sich ole. Olemme nykyisin vain omaksuneet tällaisen ajatuksen.

Ihan yhtä lailla voisimme ajatella, että esimerkiksi kainalokarvat ovat viehättävät ja seksikkäät, ja että ajeltu kainalo näyttää rumalta ja epänaiselliselta. Mun mielestä tässä muodissa suurin ongelma on juuri tuo normittavuus.

Että karvallisuutta pitää jotenkin perustella, ja karvoja pitäisi hävetä. Sehän nyt on ihan järjetöntä. Pidän outona myös ajatusta, että miehellä olisi ongelmia naisten karvojen kanssa lähikontaktissa, luulisi, että luonnonvalinta olisi sellaiset tapaukset jo karsinut: Sama ilmiö havaittavissa muuten Saksassa ainakin Cityn Walter de Campin mukaan: P - karvat ovat tekemässä paluuta ja nimenomaan alle kolmekymppisten keskuudessa.

Ja toki mitä enemmän julkkikset sitä mainostavat, sitä enemmän siitä tulee "hyväksyttävää" - kauneusihanteita ja trendejä kun Hollywoodista baittaamme, halusimme tai emme. Ja nimenomaan - juuri tuota vieroksun, että pitäisi jotenkin perustella omaa valintaansa! Tai tulla lokeroiduksi sen perusteella. Sinänsä karua, ja varmasti pornolla on tässä osansa. Mutta vastaavasti taas tunnen myös miehiä, jotka vannovat puskan perään. Varmaan samalla tapaa yksilöllistä kuin meille naisillekin valita että trimmaammeko vai emme Ja siis - itsehän sheivaan, koska preferoin sitä.

En sheivailisi, ellen haluaisi, so. Jenkeissähän käsittääkseni käsivarsikarvatkaan eivät enää ole 'normi' vai ovatko taas? Jos haluaisin miehen luolamiehenvaistoon feromoneillani vedota, en sitten varmaankaan myöskään käyttäisi deodorantteja, parfyymeja, suihkusaippuaa, shampoota tai tuoksuvia kosteusvoiteitakaan Hikoilen melko helposti, joten pelkkä ajatuskin puistattaa jo itseänikin.

D En myöskään hirveästi diggaa miehistä, jotka eivät aja naamaansa tai käytä deodoranttia Mä olen ollut niin pitkään suhteessa ja puhun miespuolisten kavereitteni kanssa oikeastaan pelkästään treenaamisesta, hevistä ja taiteen olemuksesta, joten mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä miehet yleensä karvoista ajattelee eikä kiinnostakaan, muuten kuin tällaisen keskustelun osana. Mutta viittasin tuossa siis siihen, että jos naisessa kasvavat karvat olisivat olleet miehille kynnyskysymys, niin eiköhän niiden kyseisten miesten suku olisi hiipunut suht pian: P Se perustelu, että karvoista olisi hirveästi haittaa seksuaalisessa kanssakäymisessä ei siksi vaan toimi.

Mieltymyserot ovat sitten eri juttu. Nykyäänkin varmasti löytyy sekä karvattomuudesta että karvoista diggailevia, sekä niitä joille asia on yhdentekevä. Ihan samalla tavalla kuin muodin heilahteluista riippumatta osa miehistä pitää laihoista naisista, osa normaalipainoisista ja osa pyöreistä. Varmaan vielä se oikein laihoista pitävien osuus on aika pieni, vaikka se muoto on jatkuvasti eniten esillä. Ja vaikka peppu on naisilla se ykkösmuokkauskohde, eivät tissimiehet ole minnekään kadonneet.

Mä ajoin käsivarsistani karvat joskus nuorena ihan säännöllisesti, kun en vaan tykännyt niistä. Enkä todellakaan saanut yhtään mistään mallia siihen. Paitsi ehkä jostain muotilehdestä, jos niissä ei näkynyt käsissä karvoja, en osaa sanoa? Mutta ei se ainakaan mikään yleinen muoti ollut, päinvastoin sitä ihmeteltiin kovasti, "nehän kasvaa paljon paksumpina takaisin" ym.

Mjoo, feromonithan ei siis haise. Ehkä tuoksuvien tuotteiden tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan feromoneja, eikä peittämään niitä. Muistaakseni joskus on tutkittu, että ne hajusteet, mihin ihminen mieltyy, ovat sellaisia, jotka vahvistavat hänen ominaishajuaan, en sitten tiedä.

Että se vastakkaista sukupuolta houkuttelevan "tuoksun" levittäminen, mitä karvojen pitäisi tehdä, ei ole ihan sama kuin pahalta haiseminen: D On myös väitetty, että iso osa miehistä pitäisi pitkistä hiuksista siksi, että pitkät hiukset pystyvät levittämään feromoneja tehokkaammin kuin lyhyet, ja siksi niitä pidettäisiin viehättävimpinä Itse kyllä ajan kainalot nimenomaan siksi, että kyllä mun mielestä haisee kahta kauheammalle.

Ehkä pitäisi kysyä mieheltä, että olenko jotenkin mystisesti enemmän hot, jos en aja: En ole koskaan ymmärtänyt tätä varsinkin keskustelupalstoilla jatkuvasti pyörivää keskustelua "luonnollinen vs. Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi kenenkään muun karvat? Miksi ketään kiinnostaa toisen ihmisen karvoitus? Mä ainakin haluan saada tehdä, tai olla tekemättä karvoilleni ihan mitä lystään, ilman että kenelläkään on siihen mielipidettä.

No jos on kiinnostunut kulttuurisista ilmiöistä, niin on kiinnostunut myös tällaisista aiheista. On tämä musta mielenkiintoinen ilmiö niin kulttuurihistoriallisesti kuin sosiologisestikin. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan. Että vaikka mua ei kiinnosta sun karvanpoistopolitiikka, on se kuitenkin kirjaimellisesti poliittista ilmiötasolla, ja sitä kautta kiinnostavaa.

Ja aika usein nais ruumista koskevat kysymykset ovat feministisiä kysymyksiä, sattuneesta syystä: Hyvät kanssabloggaajat ja -kommentoijat, en minä  teistä puhunut. Vaan niistä vauvapalstalle kirjoittelevista naisista, joille on hengen asia minkälainen karvoitus muilla naisilla on.

Niille, joille sillä oikeasti tuntuu olevan merkitystä - niinkin paljon että siitä "vääränlaisesta" karvoituksesta pitää ruveta haukkumaan ja osoittelemaan sormella. Niille, joiden mielestä oma tapa on ainoa oikea, ja muunlailla toimivat ovat automaattisesti likaisia, saastaisia, täynnä tulehduksia, ärtynyttä ihoa ja epäonnistunutta seksielämää. Kiinnostuneisuus kulttuurisista ilmiöistä on mielestäni täysin eri asia, kun olla konkreettisesti kiinnostunut naapurin karvoista.

Kuten kirjoitin, eivät ne  karvat  liity mitenkään feminismiin. Itse ilmiö liittyy, ne karvat vain ovat.

..

: Porno homoseksuaaliseen mallit deitti seksi

Mies etsii homo mies teen sex videos 416
Porno homoseksuaaliseen mallit deitti seksi Gay seksi sivut ovulaatiovuoto
GAY ALASTONSUOMI SEINÄJOKI SUIHINOTOT 53
Mies haluaa miestä seksitrefft gay

Porno homoseksuaaliseen mallit deitti seksi

SEKSI SIVUSTO BEAUTIFUL SHEMALES HOMOSEKSUAALISEEN