Kylpylät eteläsuomi meis homoseksuaaliseen saa vierasta

Vastaus hänen vetoomukseensa kuulosti lähinnä Zulu-kansalta joka kiihoittaa itseään taisteluun brittejä vastaan. Yritin erilaista, hiukan miehekkäämpää lähestymistapaa: Yksi poika tuijotti minua häikäistyneenä ja henkäisi: Akela-Sullivan ja minä mietimme yhdessä ankarasti tilannetta ja meille kirkastui yksimielinen päätös että hankkisimme vaikka irtolaisten asunnottomien yömajasta sen mitä nämä pojat halusivat ja tarvitsivat — nimittäin miehen.

Ja sattumoisin erään partiolaisen isä olikin osa-aikaeläkkeellä tai siirtymässä toiseen työhön tai jotain sellaista — emme kysyneet — ja hän pystyikin osallistumaan kokouksiin.

Eikä hänen tarvinnut tehdä mitään. Ei muuta kuin olla läsnä ja hengittää testosteronipisaroita ilmaan. Miehen läsnäolo siirsi mannerlaatat ja muutti maapallon pyörimisliikkeen akselinsa ympäri. Ja pojat olivat valmiita toteuttamaan hänen joka käskynsä, raivaamaan maamiinat, upottamaan vihollisalukset — jopa istumaan hiljaa yhteisön vuoksi jos karheanaamainen mies sitä möreällä äänellään pyysi. Epäilen jopa että poikien mielestä kahvipakettien vakuumipakkauksetkin olisivat erinomaisia lyhtyjä jos mies vain olisi sanonut niin.

Mutta tietenkään pojat eivät viihdy partiossa pitkään. Noin kahdessakymmenessä vuodessa olemme luoneet uuden lapsi-mies-sukupolven, jotka ovat ikuisia nuorukaisia haluamatta kasvaa aikuisiksi. He tyydyttävät heti kaikki tarpeensa sen sijaan että tunnustaisivat itsehillinnän ja omistautumisen tärkeyden; olemme allekirjoittaneet freudilaisen idin olemassaolon.

Irtoseksin kulttuuri vallitsee yliopistoissa ja jopa kouluissa ja se on tuonut mukanaan uutta sanastoa joka on sopeutunut suhteiden nykykäytäntöihin: Sitä minun piti ihan kysyä eräältä nuorelta ystävältäni, joka selitti: Miksi kukaan tyttö tekisi niin?

Miksi hän palvelisi miestä ilman suhdetta, ilman tunteita, ilman läheisyyden tunnetta? Ystäväni tähdensi että no, he ovat kavereita. Kun intin vastausta kysymykseen että miksi ihmeessä, hän lopulta kohautti olkapäitään ja vastasi: Pojatkaan eivät tiedä miksi tyttö tekisi niin, mutta he eivät valita — vaikkeivat he nauti siitä kummoisesti itsekään.

Hän on hoitanut tuhansia nuoria miehiä ja naisia jotka kärsivät monista fyysisistä ja psyykkisistä seksiin liittyvistä ongelmista. Hän syyttää viimevuosien seksuaalikasvatustamme siitä, että seksi on irrotettu tunnesiteistä ja miesten ja naisten kuvitellaan olevan samanlaisia.

Grossman vahvistaa sen käsityksen että on paljon enemmän niitä jotka kärsivät pakonomaisten irto seksisuhteiden hakemiskulttuurista kuin raiskauksista. Irtoseksisuhteet, sen lisäksi että ne ovat emotionaalisesti onttoja, voivat tulla fyysisesti tylsiksi. Kun seksillä ei ole tarkoitusta, siitä tulee hydrauliikkaa. Seksiriippuvainen sukupolvi on myös pornosukupolvi, ja nuorten suoritusmallit tulevat pornopaneskeluista jotka ovat kaukana mistään herkkyydestä tai hellyydestä.

Nykypäivän pojat lilluvat pornossa ja pian he ovat harrastamassa irtosuhteita tyttäriemme kanssa. Tosiasiallisesti prosentuaalinen osuus on todennäköisesti paljon suurempi kun ottaa huomioon myös sen pornografisen roskapostimäärän jota tulee sähköposteihin. Jos nousevalla miessukupolvella on vaikeuksia mieltää vastakkaista sukupolvea minään muuna kuin seksuaalisen tyydytyksen lähteenä, emme voi teeskennellä ettemme ymmärtäisi mistä se johtuu.

Kaikkein pahin ongelma molemmille sukupuolille — seksitautien leviämisen ohella — on se, että irtoseksi on riidankylväjä joka lietsoo miehet ja naiset toisiaan vastaan.

Miehillä on kuitenkin tunteet. Vaikka he ovat usein haluttomia erittelemään niitä — ja yleensä eivät siihen rupeakaan jos heitä ei vaadita siihen — olen kuunnellut heitä tarpeeksi tietääkseni että yliseksualisoitunut maailmamme saa heidä tuntemaan itsensä usein rammoiksi ja joutaviksi. Kulttuurinen olettamuksemme että miehet haluavat vain seksiä, vahingoittaa miehiä yhtä paljon kuin kohteeksi joutuneita naisiakin.

Eräs yliopisto-opiskelija summasi tämän äskettäin sanoen minulle: Pohjimmiltaan meidän yliseksualisoitunut ja pornoistunut kulttuurimme paljastaa, miten vähän ajattelemme miespuolisia perheenjäseniämme.

Tämä kulttuuri jonka feminismi on auttanut luomaan vahvistaa oletusta että miehillä ei ole kunniaa eikä moraalista voimaa. Tarjoamme miehille halpaa, likaista, velttoa, manipuloivaa aistillisuutta.

Odotamme heiltä alkukantaista apinamaista käyttäytymistä joka vahvistaa kulttuurissa vallitsevaa miesvihaa. Niin kauan kuin miehet kokevat joutuneensa syrjään niiden naisten toimesta, joiden suosiota ja hyväksyntää he etsivät; niin kauan kuin heidät vieraannutetaan lapsistaan ja heitä kohdellaan rikollisina huoltajuusoikeudenkäynneissä; niin kauan kuin kulttuuri, joka ei arvosta kunniaan sidottua maskuliinisuutta, kohtelee heitä alentavasti; ja niin kauan kuin nuoret miehet ja naiset lietsovat sukupuolten välistä sotaa, niin kauan olemme vaarassa tehdä kulttuurisen itsemurhan.

Tulevina vuosina tarvitaan miehiä jotka eivät ole hämmentyneet velvollisuuksistaan. Tarvitsemme poikia jotka ovat omaksuneet kunnian, rohkeuden, sankaruuden ja uskollisuuden hyveet. Tarvitsemme naisia jotka antavat miesten olla miehiä — ja poikien poikia. Ja tarvisemme nuoria miehiä ja naisia jotka haluavat sitoutua ja kasvattaa lapsia vakaassa kodeissa. Kun pelastamme miehuuden — sen lumoavan jalouden ja ainutlaatuiset voimat — samalla hyödytämme myös naisia ja lapsia.

Harvemmat joutuvat köyhyyteen, harvemmat pojat keskeyttävät koulunsa ja joutuvat vankilaan, harvemmat tytöt tulevat liian nuorina raskaiksi tai kärsivät liian aikaisen ja tunteettoman seksin henkisistä vaurioista.

Harvemmat nuoret kärsivät yksinäisyydestä jos heidän ei tarvitse kasvaa seksuaalisen vihamielisyyden ilmapiirissä, joka jättää vastakkaiselle sukupuolelle vain petkuttajan tai uhrin osan. Saattaahan olla niinkin, että olen täysin väärässä. Ehkä miehiä ei tarvitse pelastaa ja ehkä naiset eivät ole olleet koskaan onnellisempia kuin tanssiessaan strippariklubilla.

Ehkä naisten pitäisi miehittää barrikaadit ja miesten lämmittää maidot vauvalle. Ehkä miehet ovat tarpeettomia ja naiset pärjäisivät ihan hyvin ilman heitä.

Ehkä ihmisluonto on onnistuttu alistamaan ja miehet ja naiset ovat täysin toinen toisensa korvaavia. Mutta sitä minä en usko. Sitten vasta kun nainen sanoo yöllä miehelle: Antti Heiskala, olet kovin kiinnostunut lesbojen joihin en lukeudu oikeuksien heikentämisestä.

Toisin sanoen olet syrjinnän kannalla. Etköhän ole nyt vähän hakoteillä tämän sukupuolivaikutuksen suhteen. Sosiaali- ja Terveysministeriössä ei termillä varmaankaan ihan tätä ole tarkoitettu. Minusta sinun ja kaltaistesi kannattaisi uhrata energianne lesbojen sijaan pikemminkin niihin isiin, jotka eivät lainkaan välitä olla tekemisissä jo olemassaolevien biologisten lastensa kanssa. Siinä sinulle vähän laajempaa, akuutimpaa ja kaikin puolin tähdellisempää sarkaa isättömien lasten oikeuksien puolustamisessa.

Nimimerkilläni ei ole mitään tekemistä uskonnon tai - sinun sanojesi mukaisen - "feministisen neitseestä syntymisen" kanssa. Jos vaivaudut vähän googlaamaan, nimimerkkini syvin merkitys selvinnee.

Sitä en suinkaan ole luonut erikseen Jukan kirjoituksen kommentointia varten. Ihan pölöpötipöö vaan ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olisit voinut jakaa kirjoituksesi useampaan osaan, niin siitä ei olisi tullut noin raskas ja vaivalloinen huomaat nyt varmaan itsekin. Kommenttisi skrollaaminen käy ihan työstä, jos haluaa palata vaikkapa alkuun. Olen samaa mieltä kuin kommenttisi lopussa olet: En usko että naiset ja miehet ovat toinen toisensa korvaavia olentoja.

Molempia tarvitaan, joten eläköön ja hurraa ja jipii kaikki ne lukemattomat erot joita meissä on! Ne tekevät meidät toisillemme mielenkiintoisiksi ja salaperäisiksi, joskin samalla usein myös vaikeammiksi ymmärtää ja elää yhdessä. Jopa oli taas nunnalla posketon väite, asia on juuri päin vastoin kuin väität: Ajan kaikille yhtäläisiä oikeuksia, sukupuolesta tai iästä riippumatta, kuten allekirjoittamme sitovat kv.

Minkä minä sille voin että tällainen on myrkkyä tahoille jotka ajavat "tasa-arvoa" eli feminismiä. He tyydyttävät heti kaikki tarpeensa sen sijaan että tunnustaisivat itsehillinnän ja omistautumisen tärkeyden Tarkoitit tuossa kai tulevaisuutta en jaksa skrollata ylös tarkistaakseni.

Mielestäni tuo uhkakuva on jo todellisuutta. Monet tämän päivän nuoret miehet eivät enää sitoudu halua vai kykene, sitä en tiedä. Siinä lienee suurin syy siihen, miksi parisuhteet eivät kestä. Ei kukaan nainen kestä sitä, että mies jatkaa pokkana poikamieselämää, kun pitäisi keskittyä perheeseen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Niissä onnellisissa, pitkään kestäneissä parisuhteissa, joita tiedän, molemmat osapuolet ovat täysillä sitoutuneita toisiinsa ja yhteisiin tekemisiin ja suunnitelmiin.

Länsimaiden yliseksualisoituminen on tympeä ja huolestuttava ilmiö minustakin. Media on siihen suurin syypää. Rajansa kaikella, vaikka sinänsä seksuaalinen vapautuminen onkin hyvä asia vertaa aikaa ennen lukua. Vaikuttaa siltä kuin olisit joutunut äitipuolten mobbaamaksi. Minun mielestäni suurin osa miehistä ei kuitenkaan ole mitään reppanoita, eikä naisia äitejä? Jokaisella ihmisellä on myös vastuu itsestään. Sitä paitsi syyllistämällä naisia syyllistyt itse samaan mistä heitä syytät.

Täällä on hyvääkin keskustelua. Henry Laasasesta on sanottava, että aihe on hyvä, mutta hänen gradunsa valitettavasti on tieteellisesti ontuva, koska se on vain tekstien yhdistelyä.

Miehen vuosi on edelleenkin 11 kuukautta ja miehellä ei ole niin helppoa mahdollisuutta tulla vanhemmaksi kuin naisella. Mahdollisuudet ovat rajallisemmat kuin aiemmin. Työnteko, toimeentulo ja muut pohjimmiltaan yksinkertaiset ja edelliselle sukupolvelle jokseenkin itsestäänselvät asiat ovat nykyään sellaisia, joiden suhteen monet koulutetummatkin joutuvat jatkuvasti elämään veitsen terällä.

Vastuullinen mies ei aina rohkene harkita mitään ihmissuhteita, ennen kuin tuntee olonsa muuten jollain tavoin vakiintuneeksi. Tilanteessa, jossa ei välttämättä tiedä missä asuu ja mitä töitä tekee kolmen kuukauden päästä ei tunnu luontevalta luoda mitään tavallista ystävyyttä läheisempää kontaktia toiseen ihmiseen.

Paineita on jo muutenkin tarpeeksi, joten miksi pistää joku toinen kärsimään niistä? Sama tilanne pätee tietysti myös nuoriin naisiin. Ei nyt sorruta stereotypioihin. Edellämainitsemistani syistä monilla miehillä ei välttämättä ole aikaa edes sille niinsanotulle poikamieselämälle.

Voin lisätä, että se mainittu elämäntyyli vasta riskialtista ja hermojännitteitä luovaa onkin. Monet miehet viihtyvät yksinkin. Mikä on sinänsä ihan myönteistä, ja merkki orastavasta miehisestä emansipaatiosta. Kärjistäen voisi sanoa, että yksinäinen mies se vasta tosimies onkin, maskuliinisuuden perikuva. Miksi ihmeessä miehen identiteetin pitäisi olla riippuvainen naisten kanssa pyörimisestä?

Zaporozhen kasakatkin elivät aikoinaan vakaumuksellisesti naisista erossa, ja sen kovempia jätkiä saa hakea. Ei tässä ketään Kathleen Parkeria ainakaan pelastajaksi tarvita.

Monien naisten lempijuoruiluaihe on sinkkumies ja mikäli kyse on ikuissinkusta, niin hänen "varmaa" homoutta ruoditaan joukolla.

Todella typeräähän semmoinen on. Mikä muuten on naistutkimuksen vastuu siitä, että ihmisillä on ihan tolkuttomia käsityksiä perheväkivallasta? Kuvitellaan vaikkapa, että naiset eivät ole lainkaan väkivaltaisia vaikka oikeasti ovat suurin piirtein yhtä väkivaltaisia kuin miehet , että miehet ovat vastuussa selvästi useammin lasten pahoinpitelyistä vaikka oikeasti naiset syyllistyvä useammin ja että perheväkivalta on hyvin yleistä vaikka se oikeasti on marginaalista, muutamaa promillea koskeva ongelma.

Vääriä tietoja levittävät pääasiassa viranomaiset, feministiset järjestöt ja media, mutta tukeutuvatko he silloin naistutkimuksen arvovaltaan? Onko valheiden alkuperä yliopistoissa? Kysyjänä on ollut joka kerta nainen, enkä totta vie ymmärrä, mitä hittoa he sillä tiedolla tekivät. Sen olisin tajunnut, jos joku minusta kiinnostunut mies olisi halunnut asiasta varmistua. Luoja tietää, kuinka paljon sukupuolisuuttani on puitu selkäni takana.

Kolmessa tapauksessa viidestä seurasi myös kysymys, olenko ehkä misogyyni, vihaanko naisia, vai mikä vika minussa on, kun olen vielä poikamies? Vastasin ihan rehellisesti, ettei ihmissuhteille ikävä kyllä ole ollut mahdollisuuksia ja elämäntyyli on niin liikkuva, ettei edes ehdi tutustua toisiin ihmisiin kunnolla. Lisäksi olen suoraan sanoen hitaasti syttyvää lajia; kokemuksesta tiedän, että siinä vaaditaan kyllä aika erikoinen nainen, ennen kuin jalat menevät alta. En ole silti sulkenut sitä mahdollisuutta poiskaan.

Tuntuu siltä, että singlenaisesta on nykyisin vallalla lähes yksinomaan positiivinen stereotyyppi; itsenäinen ja kunnianhimoinen nainen, joka on halunnut toteuttaa itseään ennen sitoutumista, jolla on ihan oma miehistä riippumaton elämä, ja joka osaa valikoida ja edellyttää paljon partneriltaan. Se, että mieskin voi olla valikoiva ja haluaa järjestää oman elämänsä ensiksi molemmat mielestäni ihan terveitä periaatteita tuntuu olevan monille mahdoton ajatus hyväksyttäväksi.

Ei niin että se minua liikuttaisi; kuten sanoin, identiteettini miehenä ei ole riippuvainen siitä, mitä jotkut naiset mahdollisesti ajattelevat. Laasasesta piti vielä sanoa, että kaveri on antanut haastatteluissa itsestään erittäin asiallisen ja jopa hyperkorrektin kuvan. Kirjaa en ole lukenut. Sekusaalisen vallan teorian hän osaa kertoa hyvin johdonmukaisesti. Uskon, että Laasanen on monen muun seksuaalista valtaa tutkineiden tapaan oikeilla jäljillä vaikka teorian yleispätevyyttä voi toki aina epäillä.

Ehkä hän sitten on parantanut graduajoistaan. Kaveri on myös erittäin sinnikäs. Jaksaa jatkaa vaikka on jopa tappouhkauksia tullut feministeiltä. Sinnikkyyden tuloksena asiantuntemuskin tasa-arvokysymyksissä alkaa olla ensyklopedinen.

Luulen, että tulossa on todella mielenkiintoinen väitöskirja tasa-arvosta. Keskustelu näyttää käyvän aika tiukkapipoisesti, joten pieni kevennys. Luin muutama vuosi sitten jostain - en muista mistä - amerikkalaisesta naistutkimuksen gurusta guruttaresta? Ongelmaksi nousi wordin oikoluku, joka sinnikkäästi korjasi womynin muotoon woman. Toivottavasti Gates on ratkaissut ongelman. Mitä tarkoitat poikamieselämällä, pettämistä vai? Olen itse "vakavimmillani" asunut avoliitossa. Minun osa läheisestä ystävistä on naimisissa, joten kommentoin nyt näiden kokemusten perusteella.

Miksi melkein aina "yhteinen" tarkoittaa sitä mitä nainen haluaa? Otetaan esimerkeiksi loputon sukulaisten luona vierailu, kylpylöissä käynti, lomamatkat "lasten ehdoilla", jatkuva vaatimus tehdä kunnostustöitä omakoti- ja rivitalossa. Tässä muutama asia näin esimerkin omaisesti. Kaikki naiset eivät käyttäydy näin, mutta iso osa. Naisen kanssa on kiva harrastaa seksiä, makoilla sängyllä, käydä ulkona syömässä, käydä mökillä jne. Mutta mitä helvetin touhua se on jos vaikka haluaa käydä kavereiden kanssa metsästämässä, niin siitä pitää kuunella valitusta?

Yleisesti ottaen on tullut tunne että naiset haluavat lapset ja miehen joka tuo rahaa taloon, tekee kotihommat, on kuuliainen ja alistuvainen, mitä tulee kaikkeen "yhteiseen" tekemiseen.

En yhtään ihmettele jos miehet eivät enää enenevässä määrin suostu tähän kuvioon. Olet aivan oikeassa ja oikeilla jäljillä. Ei näiden valheellisten tietojen levittämien mitään sattumaa ole - päämäärät on kirjoitettu jo vuosikymmeniä sitten.

Naistutkimus myöntää olevansa poliittista ja mitä muuta toiminta sitten olisi kuin räikeän poliittista - tasa-arvon ja tieteellisen tutkimuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaikka tietenkin se juuri sen nimissä ihmisille myydään. Harva tavallinen ihminen jaksaa tarkistaa joka tuutista totuutena syydettyjen väitteiden todenperäisyyttä. Virallisen median sensuuri on myös vahvaa.

Tämä on nyky-Suomen suomettuneisuutta, kukaan kenellä olisi mahdollisuus asiaan puuttua ei välitä, saati sitten puutu tähän toimintaan, virat on täytetty asiaankuuluvasti ja esimerkiksi "tasa-arvovaltuutettu" toimistoineen on lähinnä karkea pila.

Joseph Goebbels olisi ylpeä naistutkimuksen, kriittisen juutaislaistutkimuksen sekä feminististen naisjärjestöjen ja äärifeminismin nimiin vannovien poliitikkojen ja toimittajien yhteistyössä aikaan saamasta.

Termi keksittiin alunperin jo joskus luvulla. Tarina ei kerro, miten sana "female", missä on niin ikään yli puolet urosta, piti kirjoittaa. Korostettakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, että radikaalimpienkin feministien keskuudessa tämän uudissanan käyttö on ollut tosiaan ihan marginaali-ilmiö. Toisaalta tässäkin maassa Heidi Liehu muistaakseni viljeli hieman samanlaisia ajatuksia viitatessaan kielemme patriarkaalisuuteen.

Joten tuo kommentti oli vähän törkeä. Etkö ole lukenut Liehun taannoista "Ihana Kristus"-kokoelmaa? Feministinä hänellä on silti ollut tavanomaiset ongelmat uskonnon kanssa, varsinkin "Isä-Poika-Pyhä-Henki"-kuvion kanssa, mikä kuulemma tuppasi antamaan väkisinkin Jumalalle miehen kasvot. Nyttemmin Liehu tunnustaa avoimesti ihastuneensa Jeesukseen moniulotteisena mieshahmona, kuten kokoelman nimikin antaa ymmärtää. Itse olen jokseenkin sekulaarinen, joten minulle on täysin samantekevää mille jumaluudelle kukin elämänsä omistaa.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että Liehun sukupolven feminismiin kuului se, että yksinkertaisistakin asioista oli pakko tehdä itselleen ongelma. Ihan hyvä, että likka pääsi siitä lopulta yli. Mutta sen sijaan, että alat vinkua pelkältä mutu-pohjalta blogissasi, voisit lukea Jussi K. Ehkä sitten ymmärrät, että oikea osoite tuohtumukselle ei ole Reijo Mäki, vaan yliopistoihin pesiytynyt pseudotieteellistä höpöhöpöä suoltava feministiklikki.

Olenkin lukenut sen kaksi vuotta sitten. Kyseinen pamfletti rikkoo itse tieteen sääntöjä aika mahtavasti sekoittaessaan kaksi eri asiaa, jotka ovat naistutkimus ja naisliike. En tiedä Heidi Liehusta muuta kuin, että oli nuori tohtori. Ja tosiaankin isänsä oli Tornion seurakunnassa pappina Minusta tuollaiset aatteet ovat vain elitistisiä. Jos tuollaisia alkaa märehtiä, niin ei varmaan kovin onnea löydä. Tarkoitan sillä juuri sitä mitä olen nähnyt varattujen miesten tekevän: En ainakaan itse kestä sitä että mies on koko ajan kyljessä kiinni ja kuvittelee että on elettävä jonkinlaisessa symbioosissa.

Myönnettäköön, että myös miehen kanssa on kiva harrastaa seksiä, makoilla sängyssä, käydä ulkona syömässä ja käydä mökillä. Moni asia jää kuitenkin sängyssä makoilemalla ja ahkerasti ulkona kulkemalla hoitamatta. Esimerkiksi lapset ja talo. Tosielämä on raakaa ja rankkaa. Kun lapsia on tehty, silloin eletään lasten ehdoilla. Ja talot kyllä rapistuvat ilman kunnostusta. Omakohtaisia kokemuksia on; ei ole kivaa kun ovi lonksahtaa saranoiltaan, porras pettää jalan alla ja ikkunat eivät suostu menemään kiinni.

Serkkutyttö on ratkaissut tämän ongelman siten, että tekee kaiken itse koska mies ei tee. Joululahjaksi hän toivoo aina työkaluja. Viime jouluna taisi saada jonkin hiomalaikan tms. Mitä tulee naisten ehdottamiin yhteisiin menoihin niin omien kokemusteni mukaan se johtuu yleensä siitä, että miehet eivät tee mitään ehdotuksia! En tiedä johtuuko se mielikuvituksen puutteesta, välinpitämättömyydestä vai mistä, mutta kun ei mieheltä tule mitään ehdotuksia aktiiviteeteista, sitä tulee herkästi ehdoteltua itse kaikenlaista.

Ilmeisesti sitten pitkin hampain: Ei näille vierailuille kuitenkaan aina pidä toista raahata. Vielä noista onnistuneista parisuhteista. Omat harrastukset ovat tärkeitä, mutta tärkeää on myös edes yksi yhteinen mielenkiinnon kohde, oli se sitten matkailu, paritanssi, musisointi, wind-surfing, marjastus, karaoke, kalastus, politiikka, puutarhanhoito, golf, kirjallisuus Baarikiertely ei käy harrastuksesta, joka yhdistäisi.

Eikä mikään muukaan, mihin liittyy voimallinen alkoholinkäyttö. Sellainen tuo vain molempien huonoimmat puolet esiin. Niemelä auktoriteettina, niin huonosti menee. Varsinkin kun ne muutamat ansiot, joita teoksella oli, eivät olleet Niemelän tai Tammisalon kynästä lähtöisin. Kyseessä oli derivatiivinen pamfletti, joka hyökkäsi paikka paikoin olkiukkoja vastaan. Toisaalta opus nähtävästi täytti sen varsinaisen tehtävänsä, mikä oli tämä kuuluisa "keskustelun synnyttäminen".

Sinänsä oli säälittävää nähdä, miten niinkin moni naistutkija nielaisi syötin. Mutta muuten mainittu plärä kuuluu siis paljolti samaan kategoriaan kuin vaikkapa Elina Sanan "Luovutetut" tai Heikki Ylikankaan "Romahtaako rintama" historiatieteen puolella. Kuten sopi odottaakin, kaikissa tapauksissa opukset keräsivät ympärilleen vimmaisen kannattajakunnan, joka aloitti raivokkaan ja kaikesta muusta piittaamattoman masturboinnin niiden esittämillä näkemyksillä.

Sinulle ja monelle muulle: Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on se pohjimmainen syy, miksi monet miehet vastustavat miesten ja naisten tasa-arvoa ja tutkimusalaa, joka pyrkii selvittämään sukupuolen merkitystä mm. Tytöt ovat tyttöjä, pojat poikia. Kun ymmärretään sukupuolen vaikutus yhteiskunnan eri sektoreilla, hyödyttää se koko yhteiskuntaa siinä kuin yksilöitäkin. Feministinen tutkimus ei todellakaan aja tasa-arvoa vaikka jotkut niin tykkäävät väittää.

Siksi todellisen tasa-arvon kannattajat löytyvät usein "vastakkaisesta" leiristä. Yhä useampi ymmärtää, että feminismi on usein tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja totuuden vihollinen. Naiset ovat nimittäin useimpien hyvinvointimittareiden mukaan hyväosaisempi sukupuoli. Tätä feministinen tutkimus ei kertakaikkiaan voi myöntää ja joutuu siksi usein vääristelemään tavalla, joka ei sovi siihen tieteenihanteeseen, joka minulla on avoimuus, kriittisyys ja objektiivisuuteen pyrkiminen.

Hyvä esimerkki on kiihkeät yritykset tutkia naisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa tai täysin älyttömät väitteet perheväkivallasta. Naisten palkoista väitetään myös tolkuttomuuksia eikä esimerkiksi kerrota, että naiset kuluttavat keskimäärin selvästi miestä enemmän.

Ei ole mitään patriarkaattia, jolla selittäisi kaiken ja naisten moraalisen ylemmyyden vielä päälle. On kaksi sukupuolta, joista toisella menee yhä huonommin hyvinvointia mittaavien indikaattoreiden mukaan. Miksi ei siis ei ole miestutkimusta, ihmettelen parin pojan isänä. Ammut hieman ohi maalin. Ensinnäkin otaksumasi siitä, miten "monet" miehet vastustavat tasa-arvoa on kyseenalainen.

Toiseksi, nimimerkki "Akateeminen pätkätyöläinen" ei ottanut kantaa tasa-arvoa vastaan, kuten näytät otaksuvan. Itse asiassa edes kaverin siteeraamat Niemelä ja Tammisalo eivät niin ole tehneet, vaikka heitä kyllä siitä kin jokseenkin aiheetta moitittiin.

Todettakoon nyt vain, että Niemelän ongelma ei ole niinkään hänen tapansa kyseenalaistaa naistutkimusta, vaan se, että hän suhtautuu pitkin hampain jokseenkin kaikkiin humanistisiin tieteisiin, omasta oletetusta luonnontieteellisesti orientoituneen henkilön näkökulmastaan. Silkasta pirullisuudesta Niemelää kohtaan voisin todeta Björn Kurténia siteeraten, että hänen narsistinen käytöksensä on toki luonteeltaan selkeän biologista; kyseessä on eräs reviirikäyttäytymisen muoto. Noilla "monilla" miehillä tarkoitin täällä kommentoineita ja naistutkimusta jonka tavoitteena on tasa-arvo huuhaana pitäviä miehiä.

Josta pääsemmekin kätevästi kommenttiin Nämä väittämäsi JB ovat sitä luokkaa, että kommenttiasi ei valitettavasti muiltakaan osin voi ottaa vakavasti. Kommentoin vain paria seikkaa:. Aivan, naiset kuluttavat enemmän, koska he ostavat myös lapsille. Ja kotiin verhot, matot, astiat. Olen kanssasi samaa mieltä tuon luonnontiede-kysymyksen kanssa. Sen tosin jo toin esille ollessani feministinen tieteenkritiikki-opintojaksolla syksyllä. Tutkimme sitä ja tulokset olivat hyvin mielenkiintoiset, sillä vain vajaa puolet vastanneista luonnon- ja lääketieteilijöistä piti naistutkimusta pseudotieteenä.

Näyttää siltä, että omakin pallosi on hiukan hukassa. Mistä olet saanut päähäsi, että naistutkimuksen tavoitteena on tasa-arvo? Kommentti on samaa luokkaa, kuin jos väittäisi maanpuolustuskorkeakoulun opintojen tavoitteena olevan uuden sodan sytyttäminen. Näyttää siltä, että kommentillasi tahtomattasi vain vahvistat näiden "yliopistojen feministiklikistä" vaahtoavien monisyrjäytyneiden väitteet.

Toisaalta kirjoitit tuon kommentin näköjään puolenyön jälkeen, luultavasti hiukan väsyneenä, joten kyseessä oli kai puhdas vahinko. Naistutkijoitakin on moneen junaan, totta kai.

Suomessa oma erikoispiirteensä on ollut esimerkiksi naishistorian tutkijoiden pitäytyminen mieluummin mainstream-historiantutkimuksen osaksi ja feminististen tutkijain kuuluttamien "pehmeiden metodien" jättäminen paljolti omaan arvoonsa. Ja kyllä, miestutkimusta on. Se on itse asiassa aika keskeinen osa esimerkiksi uudempaa sotahistorian tutkimusta, missä teemat ovat aiheen puolesta leimallisen miehisiä.

Perinteinen sotilassosiologia oli niin ikään paljolti miestutkimusta, vaikka silloin sitä ei vielä sillä nimellä kutsuttukaan. No nyt löytyi minullekkin blogi jota voin hyvillä mielin lukea ja johon tutustuminen ei nosta verenpainetta nais tai miesvihamielisyydessään. Pojittelu on aika ärsyttävää vaikka kyllähän sihen pitää sopeutua, jos haluaa feministien kansa keskustella.

Siihen ja moneen muuhun mitätöintiin ja halveksuntaan. Se on ikään kuin sisään rakennettu feminstiseen diskurssiin. Siihen saa myös tottua, että ollaan tietävinään kaikenlaista vaikka ei mitään tiedettäisikään, kuten esim. Todellisuudessa naiset kuluttavat myös henkilökohtaisiin, tai pitäisikö sanoa, täysin henkilökohtaisiin kuluihin sillä harvoin se mies niitä uusia mattoja kaipaa. Tämän ymmärtämiseksi riittää kun kävelee lähimpään tavarataloon ja katsoo kenelle valtaosa tavaroista on suunnattu tai voi lukea minkä tahansa sanomalehden mainoksia.

Toki asiaa on myös tutkittu. Yhtä tolkutonta kuin väittää, että naiset kuluttavat miehiä vähemmän olisi väittää, että feminismi pyrkii tasa-arvoon. Pistetään vielä feministien kiusaksi luettelo indikaattoreista ja mittareista, joilla mitataan esimerkiksi lasten tai eri maiden asukkaiden hyvinvointia. Kuvaavaa on, että naiset ovat lähes kaikilla mittareilla mitattuina miehiä hyväosaisempia. Vielä huolestuttavampaa on, että monet yhteiskunnalliset trendit huonontavat miesten asemaa suhteessa naisiin.

En nyt jaksa ryhtyä kaivamaan erilaisten tutkimusten tarkkoja prosenttilukuja vaikka ne netistä aika helposti löytyvätkin. On olemassa muitakin tutkimuksia, jotka tukevat sitä arkihavaintoa, että naiset ovat lievään väkivaltaan taipuvaisempia. Kodin ulkopuolella väkivalta kohdistuu yli kaksi kertaa todennäköisemmin mieheen. Onnettomuuksiin niin työssä kuin vapaa-aikana miehet joutuvat moninkertaisesti naisia useammin. Nämä suhteet lisäävät suoranaista hyvinvointia mutta turvaverkkoina myös estävät hyvinvoinnin vähenemisen.

Tytöt menestyvät selvästi poikia paremmin koulussa, ovat motivoituneimpia ja jatkavat selvästi useammin korkeamman asteen koulutukseen melkein kaikilla aloilla. Erityisesti koulutuksen miehiä syrjivä trendi on huolestuttava. Naiset elävät muistaakseni seitsemisen vuotta miehiä kauemmin. Ero mittaa kuolevaisuutta koko elämän ajalta ja on siinä mielessä hyvä mittari. Todettakoon, että monen ekonomistin mielestä olisi järkevämpää mitata esim.

Tuohan raha "onnea" nimenomaan mahdollistamalla halujen ja tarpeiden tyydytyksen. Kulutuksen mittaaminen on kuitenkin hankalampaa kuin tulojen. Tulojen mittaamisellakin on toki puolensa -- ilman miehen tuloja kulutus on nettopalkka miinus säätäminen -- ja silloin naiset pärjäävät miehiä huonommin.

Sellaisilla työpaikoilla, joissa palkka määräytyy tuottavuuden mukaan asiaan ei voi tehokkaasti puuttua, mutta verovaroista maksettavia palkkoja voidaan halutessa nostaa. Vaikka naiset toki tekevät vähemmän ansiotyötä he tekevät vastaavasti enemmän kotitöitä. Siksi naisilla näyttäisi olevan vähemmän vapaa-aikaa ajankäyttökyselyjen perusteella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kotityöt eivät ole samalla tavalla pakollisia kuin ansiotyö ja naiset usein harrastavatkin kodin sisustamiseen yms.

Siksi ei ole mikään ihme, että naiset käyttävät kodinhoitoon selvästi enemmän aikaa vapaaehtoisesti kuin miehet myös sinkkuina. On veikattu, että hoivatyön tarpeen lisääntyessä voimakkaasti kyseessä saattaa olla pysyvämpi trendi. Kun mies on muissa indikaattoreissa pääsääntöisesti naista huono-osaisempi pitäisi hänen sitä olla sen seurauksen myös syrjäytymisen suhteen, kuten tietysti onkin. Kaikki edellä sanottu huomioon ottaen luulisi, että naiset kokisivat kysyttäessä itsensä selvästi miestä onnellisemmaksi.

Näin ei kuitenkaan ole vaan Suomessa ero on hyvin pieni naisten eduksi. Tosin tämä perustuu vain yhteen onnellisuustutkimukseen, World Values Surveyhyn, koska muista ei ole ilmoitettu sukupuolia erikseen -- onkohan naistutkijoilla ollut näppinsä pelissä.

No, joka tapauksessa, tässä kohdin saa itse päättää kumpaa pitää todennäköisempänä: Sinänsä tämä väittely on ihan huvittavaa katseltavaa. Toisella puolella kommentoi "Nunna Dorothyn haamu", joka arvostelee miesten yleistä passiivisuutta, edellyttää näiltä harrastuksia ja vihjaa implisiittisesti etteivät miehet osaa ostaa edes verhoja, mattoja tai astioita, saati sitten että osaisivat investoida lapsiinsa tai lemmikkieläimiin Yhteistä on se, että molemmilla osapuolilla näyttää olevan aika pintapuoliset tiedot naistutkimuksesta.

Henkilökohtaisuuksiin ei sovi mennä, mutta veikkaan, että näille molemmille on syystä tai toisesta muotoutunut jonkinlaista hienoisen pettynyttä kaunaa toista sukupuolta ja sen edustajia kohtaan.

Tänään ei sada, joten taidankin lähteä lenkille. Jäävihän minä olen kommentoimaan, koska olen single. Jussi Jalonen, myönnän että pistin yöllä väsyksissä jo mutkia suoriksi, mutta minkä itse sitten arvelet olevan naistutkimuksen alkulähtökohta ja ihan perimmäinen päämäärä? No, joku voisi tähän tietysti viisastella, että jatko-opinnot tai filosofian maisterin tutkinto naistutkimuksen maisteriohjelmasta tai tiedon tuottaminen tai kansainvälinen yhteistyö tai julkaisutoiminta.

Mutta kun ne eivät ole mitään lopullisia päämääriä. Tiedän hyvin, että naistutkimus on poikkitieteellistä tai monitieteistä työtä, ja että tasa-arvotutkimuksen lisäksi siihen kuuluu paljon, paljon muutakin. Tiedän myös, että naistutkimusta opiskellaan valtaosin sivuaineena ja harva kai jatkaa naistutkimuksen maisteriksi tai pitemmälle. Ja nyt tullaan siihen olennaisimpaan, eli johonkinhan ja jotenkinhan mm. Täytyyhän näet hankitulla tiedolla olla jokin funktiokin, vähintäänkin nyt edes asenteiseen liittyvä - tiedostamaton ja tahaton.

Sillä eiköhän alaa opiskellut ole jo lähtökohdiltaan sellainen, että pyrkii lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa, oli kysymyksessä sitten työ, ikä, väkivalta, äitiys, etnisyys, kansalaisuuskysymykset tai median räikeydet.

Miesten tulisi siis kannustaa naistutkimusta opiskelevia miehiä! Silloin, luvuilla ja vielä luvullakin, sukupuolten tasa-arvo oli näet vielä aivan lapsenkengissä. Pohtikoot sitten Jukka ja kumppanit mitä olisi vielä tehtävä ja tehtävissä. Tuo kommentointi matoista ja naisten kulutuksesta pelkästään naurattaa.

Kuka teidän perheessä ostaa lasten vaatteet? Kuka itse asiassa ne verhot, liinavaatteet, tyynyt ja muut tekstiilit? Jos ei nainen, niin sitten olette sinkkuja ja voitte kerrasta lopettaa nuo valitukset naisten rahankäytöstä.

Tämä menee nyt kyllä jo niin absurdiksi pelleilyksi, että mamma jättää nyt POJAT hiekkalaatikolle leikkimään keskenään. No kuule sie Jussi Jalkanen, parempi on, että välillä vähän pidätkin paussia. Onhan tätä kommentointiuraasi jatkunut jo aika monta vuotta.

Jos sen sijaan joku maltillisemmin asiaan suhtautuva vielä lukee tätä ketjua, kehotan miettimään minkälaista "tasa-arvopolitiikkaa tehdään maassa, jossa ei tunneta lähtökohtia.

Suomen "tasa-arvopolitiikka" nimittäin perustuu julkilausutusti väitteelle, jonka mukaan naiset ovat yhteiskunnassa selvästi huono-osaisempi sukupuoli. Hyvinvointimittareiden mukaan kuitenkin juuri miehet ovat huono-osaisempia. Lisäksi väitetään, että miehet pahoinpitelevät naisia yleisesti perheissä.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin marginaalisesta, tosin traagisesta, muutamaa promillea koskettava ongelma, joka koskee yhtälailla miehiä. Samaan aikaan miesten ja poikien asema muuttuu yhä heikommaksi erityisesti koulutuksen ja syrjäytymisen suhteen. Jos tämä aiheuttaa lähinnä naureskelua, kannattaa pohtia, mikä sitä oikein on miehiään tai naisiaan.

Kannattaisiko miettiä suhdettaan tosiasioihin? Kannattaisiko mennä vaikka naimisiin ja hankkia pari poikalasta, jos muuten saa naureskeluaan loppumaan? Jos reaktio taas on suuttumus, se on hyvä, kunhan suuttumus kohdistuu oikeaan osoitteeseen, ei epäkohdan esilletuojaan. Se olisi siis sivuajatuksen sivulause eikä millä tavalla oleellinen itse väitteitteni kannalta, otankin sen heti virtuaalisesti pois. Sen sijaan on aika tyypillistä tuo naureskelu pojittelun ohella.

Mitään varsinaista sanottavaa itse asiaan ei tietenkään ole. Tosiasioita arvostaville ja maltillisemmin suhtautuville kerrottakoon, että naisten kulutusta on tutkittu vaikka se ei ihan helppoa olekaan. Kulutustutkijat joskus vetoavat siihen, että kyllähän miehetkin kuluttavat, nimittäin autoihin.

No joo, kyllä se auto on keskimäärin tärkeämpi miehelle siinä kuin matot naiselle vaikka Jussi mattoja rakastaakin , mutta ei se oikeuta pistämän koko auton hintaa miehen kulutukseksi ikään kuin se hyödyttäisi ja ilostuttaisi pelkästään miestä.

No juu, tämä tuntuu olevan joka feministin loppukaneetti ennen kuin keskustelu on edes alkanut. Sen kyllä toisaalta ymmärtää, kun tietää, että nuo mainitsemani faktat ovat aika vastaansanomattomat. Joskus myös tulee ajatelleeksi, että ymmärryskään ei ihan riitä, koska kuvitellaan että yksi sivuseikka, kuten matot, olivat huolella rakennetun argumentin pääkohta.

Todellakin, "johonkinhan" he "tietoansa" käyttävät. Aivan yhtä tieteellisillä tutkimuksillaan hankkimiaan tiejojaan käyttivät "johonkin" myös nuo toisetkin niljakkeet joita ei jostain kumman syystä saisi kuullemma verrokkeina ikinä mainita, eli natsit. Niin, ja natsin lähkokohtana oli lisätä kansakunnan hyvinvointia ja sekä fyysistä että henkistä terveyttä. Jeesus sentään sun uskosi kanssa, jospa tutustuisit joskus noihin hemmoihin. Laitapa hakukoneeseen ihan aluksi vaikkapa "panssarimies" Arto Jokinen tai Jouni Karhu hahaha!

Nykymaailmassa tuntuu, että pitäisi määritellä kolmaskin sukupuoli - neutri. Sellainen jolla ei ole väliä kumpi on. Väestöräjähdyksenkin kannalta on vaan parempi kun ihmiset eivät lisääntyisi kuin kärpäset, vaan voisivat valita myös toisin.

Toivoisin lisäksi kaikenlaisen höpinän lopettamista miehen ja naisen rooleista. Itse miehenä koen asian niin, että teen mitä oikeaksi näen ja akat ja muu akkaväki saa marmattaa jos haluttaa. Tosimies voi tehdä naisellisiakin tekoja kun sille päälle sattuu eli miehenä oleminen on mielentila, ei fyysinen.

Äärimmäisen miesvihamielinen ja siis tietenkin valtion, meidän yhteisin varoin tuettu Tulva-lehti kirjotti:. Tähän eivät riitä miesaktivistien omat foorumit: Henry Laasanen tuuttasi listalle herkeämättä kirjansa Seksuaalinen valta -ufoteorioita.

Pasi Malmi taas tapansa mukaan kiisti väkivaltatilastoja miehiä syrjiviksi lukuisissa määrättömän pitkissä viesteissään. Suurin osa Naistutkimuslistalla olijoista piti Laasasen ja Malmin viestittelyä piinallisena sähköpostin tukkeena. Moni väsyi ja erosi listalta. Oma lukunsa netissä on Miessakit ry: Miessakkien keskustelufoorumi suljettiin huhtikuussa väliaikaisesti "huolto- ja kesätauon" vuoksi, mutta Meyer arvelee, että todellisena syynä oli foorumin avoin naisviha, joka vahingoitti jo koko järjestön mainetta.

Uudistetut sivut, joiden on tarkoitus innostaa "asialliseen miehiä tukevaan keskusteluun", avataan syyskuussa. Käykääpä katsomassa miten miessakkien "uudistetut sivut" "innostivat asialliseen miehiä tukevaan keskusteluun". Ai niin, unohdin mainita että tuo yllä lainaamani teksti oli itse "Tulta munille! Minusta nunnamme osoittaa feministille harvinaista malttia, joten eipäs nyt liikaa arvostella, pojut. Kunnon feministi olisi jättänyt pojat hiekkalaatikolle vikisemään tai parkumaan. Nainen nimittäin yrittää vaistomaisesti loukata miestä viemällä tämän miehuuden.

Mielestäni miesvihamielisyys ja naisvihamielisyys ovat tuomittavia seikkoja. Samoin vähättely on todella ikävää - Nunna Dorothyn sanailussa esiintyy siis henkistä väkivaltaa. Nunna Dorothyn haamulle tiedoksi se, että naistutkimusta ei ole saamani tiedon mukaan otettu pääaineiden listalle, koska ei ole pystytty osoittamaan naistutkijoiden tarkkaa sijoittamista ammatillisella kentällä. Tämä on sinänsä hassua, sillä nähdäkseni kaikki tasa-arvoon, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä olisi naistutkijan työkenttää.

Samoin vähättely on todella ikävää Luitko ollenkaan noita miesten kommentteja? Voitko rehellisesti väittää, ettei niissä ole naisvihamielisyyttä ja vähättelyä? Odotan vastaustasi suurella mielenkiinnolla. Kuten varmaan monet lukijatkin. Joista osa on jopa naisia. Ai niin Jukka Väisänen, unohdin sen henkisen väkivallan.

Mitä on mielestäsi henkinen väkivalta? Onko tämä henkistä väkivaltaa? Siellä on paljon sellaista naisvihamielisyyttä ja vähättelyä. En kuitenkaan puuttunut niihin, koska uskoisin, etteivät kirjoittajat välttämättä lukisi sitä. Henkinen väkivalta on sitä, jossa tekijä sortaa jollakin tavalla kohdetta. Kaikenlainen vähättely, ivailu, panettelu jne. Esimerkiksi alistava nimittely on osa tätä henkistä väkivaltaa. Minä taas en ole lukenut jokaista viestiä, mutta vanhasta kokemuksesta veikkaan, että naisvihamielisyyttä ei esiinny.

Feministejä joku varmasti loukkaa, mutta se kai vielä sallitaan vaikka muuten ovatkin valtiovallan erityssuojelussa. Minä en ainakaan ole naisvihamielinen, mutta siitä huolimatta Nunna kohdisti ainakin osan vihamielisestä ivasta ja nauruskelustaan minulle.

Tämä on muuten ihmetyttänyt siitä lähtien, kun joku aika sitten aloin tasa-arvokysymyksiä tutkimaan ja niistä keskustelemaan. Minulla nimittäin olis sellainen ennakkokäsitys, että naiset osaisivat miehiä paremmin varoa mitätöiviä puhetapoja ja "stereotyypittelyjä", koska ainakin vanhemmat naiset ovat sellaisia itse kokeneet. Nuoremmat taas ovat niistä lukeneet. Mutta juttuhan onkin nimenomaan päinvastoin.

Naiset yleensä ja feministit erityisesti eivät tunnu ollenkaan ymmärtävän tuollaisten puhetapojen vaikutusta. Tai -- mikä on vielä pelottavampi ajatus --he ymmärtävät. Onneksi ivaa osaa jo odottaa ja on toi nahka parkkiintunut.

Aluksi se tuntui aika inhottavalta, kun vielä luuli asiallisen ja maltillisen keskustelun mahdolliseksi. No joo, en järmää tästä enempää, turhaahan se olisi ja on ajelehtinut aika kauas alkuperäisestä aiheesta vaikka kanaltani aivan loogisin askelin. Ignorointi on myös yksi vähättelyn muoto, mutta eihän sitä ketään voi keskustelemaan pakottamaan, jos kerran asiat ovat niin hyvin, että mikään ei sielussa enää ole vuosikymmeniin palanut.

En kuitenkaan ole alistanut ketään enkä nimitellyt, en myöskään käyttänyt henkistä väkivaltaa vähäisessäkään määrin. Olen sen verran vanhempi kuin sinkkupojat, että katson pojittelun aivan ystävälliseksi käytännöksi. Eilen viimeksi pojittelin remppamiehiämme kutsuessani heitä kahville, eivätkä he ollenkaan panneet sitä pahaksi. Eikö tämä allaoleva Turun Yliopiston julkaisema tieto mielestäsi pidä paikkaansa? Ensimmäiset opiskelijat maisteriohjelmaan aloittivat opintonsa syksyllä Maisteriohjelma toteutetaan yhteistyössä valtakunnallisen naistutkimuksen maisteriohjelman sekä Turun yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksen kanssa.

Erotuksena muista maamme yliopistoista Turun yliopiston naistutkimuksen maisteriohjelma profiloituu humanistiselle alalle ja erityisesti taiteiden tutkimukseen. Naistutkimuksen maisterit ovat sukupuolijärjestelmän asiantuntijoita, joita koulutetaan mm. Naistutkimuksesta valmistuneet voivat hakeutua myös naistutkimuksen jatko-opintoihin. Maisteriohjelmasta valmistuu filosofian maistereita naistutkimuksen alalta ja siihen hyväksytään joka toinen lukuvuosi enintään 6 opiskelijaa.

Hakijalla tulee vähintään alempi korkeakoulututkinto ammattikorkeakoulututkinto ei kuitenkaan anna hakukelpoisuutta sekä suoritettuna naistutkimuksesta vähintään perusopinnot. Kaksivuotinen maisteriohjelma sisältää perehtymistä ja syventymistä naistutkimuksen teoriaan, metodologiaan ja keskeisiin tutkimusaloihin sekä sukupuolen representaatioihin taiteiden tutkimuksen kontekstissa.

Lisäksi opiskelija erikoistuu johonkin naistutkimukselliseen teemaan pro gradu -tutkielman avulla. Itsekin olisin hakenut tuohon samaan kotiyliopistoni ohjelmaan, mutta en ole vielä kandi.

Tarkoitin sitä, että naistutkimus ei ole päässyt siihen samaan listaan, missä ovat mm. Siksi on saatu vasta maisteriohjelmat käyntiin.

Miehet osaavat varoa tuollaisia vieraiden ja monasti tuttujenkin tytöttelyjä, koska ei voi olla varma suuttuuko "tyttö" vai ei. Sinäkään et voi tietää, mistä remonttimiehistä tuntui varsinkin, jos sattuivat olemaan esim. Erityisen loukkaavaa pojittelu on tietysti silloin, kun se ilmiselvästi tehdään loukkaustarkoituksessa, kuten teit yllä "nyt menee absurdiksi" -väitteen jälkeen.

Siis ihan hämmästyttävää, että tällaisia tarvitsee erikseen kertoa ilmeisesti aikuiselle ihmiselle! Miehelle, näin uskallan väittää, ei tarvitsisi. Haastaisin, muuten, todistamaan, että viesteissä yleensä ja minun viesteissäni erikseen on ollut naisvihaa, jos en tietäisi sitä turhaksi. Eihän tällaisia väitteitä mitään todistaa tarvi, kunhan heittelee mitä loukkauksia nyt mieleen tulee, vastuu on kuulijalla. Keskustelumme on painottunut naistutkimukseen, mutta nostanpa maskulistien asemaa esille.

Kuinka moni lukijoista on maskulisti? Kuka oikeasti tahtoo miesten sisäistä tasa-arvoa ja tasa-arvoa naisten ja muiden sukupuolten kanssa? Minä olisin maskulisti, jos eivät siitä Nousiaissa niin suttuis. Mut hei, nyt lähen pitää nääs korjata vaimon polkupyörän kumi ja sit ruveta grillaamaan. Takasin en tuu, ennen kuin on anteeksi pyydetty tosta naisvihasyytöksestä ja muustakin.

Enpä oikein tiedä mikä on "maskulinisti". Mitä siis olis "miesten sisäinen tasa-arvoa ja tasa-arvoa naisten ja muiden sukupuolten kanssa"?

Sitä sietää hiukan pohtia. Aloitetaanpa vaikka sukupuolten eroavuuksista. Miehillä ja naisilla on ainakin tilastollisesti ottaen tiettyjä eroja. Oottekos muuten miettiny miksi näin on? No tietysti yksinkertaisesti siksi, että miehet ovat suosineet parittelukumppaneiksi tietynlaisia naisia ja tällä en nyt tarkoita "sellasia tytöjä": D , ja naiset ovat suosineet lapsiensa siittäjiksi tietynlaisia miehiä. Kehityshistoriallisesti katsottuna olemme siis ansainneet toinen toisemme.

Kuvittelisin että keskimääräisesti esim. Miesten tapa käsitellä esim. Miehillä korostuu hiukan näkö- ja tuntoaistien tuottama tieto, naisilla keskimäärin miehiin verrattuna jonkinverran kuulo- ja hajuaistimukset.

Jos nuo ylläkuvatut asiat pitävät edelleen paikkansa vaikka modernissa jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa hengissäpysymisen edellytykset ovat täysin uusia verrattuna siihen mitä ne ovat olleet aiempina satoinatuhansina vuosia, tasa-arvoisuus ei voi lähteä samanlaisuudesta tai pyrkimyksestä siihen.

Meillä voi ikäänkuin olla tekniset edellytyksen samanlaisuuteen pohjaavalle tasa-arvolle, mutta ei samanlaisia henkisiä valmiuksia. Siitä ei ole kansanliikkeeksi. Siksipä olen vakuuttunut, että tasa-arvo kysymykset olisi hyödyllistä ja välttämätöntä palauttaa neutraaleiksi kysymyksiksi ihmisoikeuksista ja yksilön vapaudesta. Jos sisäisellä tasa-arvolla tarkoitetaan että molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet ja yhtä suuri valinnan vapaus - kannatan sitä lämpimästi ja se ei ole pelkästään naisen ja miehen edun mukaista, vaan mitä suurimmassa määrin myös lapsen, ja sitä kautta koko yhteiskunnan - etu.

Ja joo - kyllähän se on myönnettävä, että tästä ollaan Suomessa kaukana koska lähtökohdaksi on otettu jotain muuta kuin yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Niin kuin ei tietysti kuulukaan. Termillä varattu mies tarkoitat sitä, että sinulla on oikeus määritellä toisen ihmisen seksuaalisuutta niin että tällaisella miehellä ei saa olla ns sivusuhteita. Vaikka tyhmempi voisi luulla, että se on näiden ihmisten oma asia, niin katsot itselläsi olevan oikeus puuttua asiaan määrittelemällä, että joku mies on varattu.

Tällä perusteella katsot, että sinulla on oikeus vaatia keneltä tahansa mieheltä tiettyä käyttäytymistä. Katsokaas muuten miellyttävän sivustoni uutta juuri rakentamaani "etusivua" - tai siis sen uutta yläosaa, melko mukava taas, eikö vain! Naisen tieto perustuu mielipiteeseen. Mutta koska perusfaktasta "mies ja nainen" ei saa tehtyä mielipidettä, on perustettu naistutkimus, joka taasen perustuu mielipiteeseen. Feminismi on tasa-arvon laji. Sen sijaan sortaminen ei ole tasa-arvon laji.

Naistutkimuksella on saatu paljon aikaan suosittelen lukemaan alan tutkimuksia. Palkkojen ylentäminen tai alentaminen ei ole minkään tieteenalan tehtävä. Kuules Jukka, aika poliitikkomaisen ympäripyöreitä ovat nuo vastauksesi.

Herää helposti monelle epäluulo ettet oikeasti tunne asiaa juurikaan. Kyllähän tuo nyt tulee ilmi aivan päivänselvästi. Ei Natsien eikä feministien valta olisi ollut mahdollinen ilman opportunisteja, joilta puuttui kyky itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Oikeastikko planeetalta vielä löytyy sellainen pölvästi, joka uskoo, että feminismi ajaa sukupuolten yhtälaista tasa-arvoa?

Meidän perheessä naistutkimuksen väitökset säilytetään lastenhuoneen kirjahyllyssä muiden satukirjojen joukossa. Näin lapset oppivat suhtautumaan niihin asiaan kuuluvalla tavalla jo pienestä pitäen. Naistutkimuksen väkivaltaa käsittelevät väitökset ovat pikemmin mielipidekirjoituksia kuin akateemista tutkimusta. Ja mielipidekirjoituksinakin ne ovat hyvin ahdaskatseisia ja suvaitsemattomia.

Niin helppoa se on niille jotka osaavat. Tuo nyt toteutettu on siis laissa ankarasti kiellettyä "välitöntä syrjintää", niin Lain naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kuin Rikoslakimmekin mukaan, mutta jos ette vieläkään ymmärrä mistä tuossa oli kyse niin Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta selventää asiaa sekin, edelleen, kertoessaan mitä "välillisellä syrjinnällä" tarkoitetaan:. Edellä 3 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei kuitenkaan ole pidettävä syrjintänä, jos sillä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina ja tarpeellisina tähän tavoitteeseen nähden.

Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä. Kyseessä on pamfletti, jonka ei tarvitse täyttääkään tieteen vaatimuksia. Naisliike on keksinyt naistutkimuksen, joka ei ole tiedettä. Lapsikin tietää, mikä ero on naisella ja miehellä, mutta naistutkimus on keksinyt väittää, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

Tämä on yhtä mieletöntä kuin väitettäisiin, että maa on litteä. Suosittelen Jukalle naimisiin menoa, siinä sitä on naistutkimusta hyvällä tuurilla moneksi vuodeksi. Aivan turhanpäiväisiä tutkimuksia, kuten miestutkimukset tai muut akateemiset höpöhöpö jutut.

Olen samaa mielta kommentin 25 kanssa. Artikkeli oli loistava ja puolestani voitaisiin sellaisenaan laittaa vaikka koulujen opetusohjelmaan: Kammoan sita imagoa, joka miehille on annettu, ja mediassa tosiaan miehista on tehty lahes poikkeuksetta irstaita rakanokkaisia ikiteineja seka vastuutaan kaihtavia hyvaksikayttajia. Varsinaista propagandaa, ja nayttaa viela toimivan pirun hyvin. Paitsi etta se lietsoo vihaa, niin se samalla syoksee molemmat sukupuolet epatoivon syovereihin. Molemmat sukupuolet nimittain ovat pettyneet toisiinsa.

Halveksin samalla naita 'nykytypyja', jotka antavat jokaiselle vastaantulijalle tasa-arvon vuoksi. He tekevat hallaa kaikille naisille. En kylla katso paremmalla silmalla niita miehiakaan, jotka ottavat nama naiset avosylin vastaan ja kaasuttavat 10 minuutin paasta niin etaalle kuin ehtivat.

Joskus parisuhde ja seksi kulkivat kasi kadessa, nyt talle ajatukselle naureskellaan. Joskus mies ja nainen kulkivat kasi kadessa, mutta nyt he mustamaalaavat toisiaan, paitsi silloin, kun ovat sangysssa Elleivat paata muodikkaasti vaihtaa sankya esim.

Sattuneesta syysta, kenties, olen nyt kihloissa ja piakkoin menossa naimisiin miehen kanssa, joka ei ole syntynyt meidan lantiseen kulttuuriimme. Niin monia asioita kun arvostankin lannessa ja rakkaassa kotimaassani Suomessa, nykyinen mieskuva, eika naiskuva, ole yksi niista.

En halua olla nyt enka tulevaisuudessa parisuhteen ukko! Ei, en silti ole suomalaisia miehia vastaan, onhan omakin isani suomalainen mies.

Antakaa hyvat ihmiset miesten olla miehia! Tama on niin naisten kuin miestenkin etujen mukaista. Ja ennen kuin joku ehtii kayda tassa kohtaa filosofiseksi sen suhteen, etta mika nyt onkaan feminiinisyytta ja mika maskuliinisuutta, ja etta jokaisen naisen sisalla asuu pieni mies ja jokaisen miehen sisalla pieni nainen jne.

Tassa kohtaa sanon viela sanasen omasta isastani, joka on tietysti mielestani maailman parhain mies ja erinomainen esimerkki kaikille nykyisille ja tuleville miehille - rakastava, vastuuntuntoinen, ritarillinen ja suojeleva, viisas, ahkera ja kykeneva monenlaisiin toihin, kuten remontointiin, renkaanvaihtoon, matemaattisten yhtaloiden ratkomiseen jne.

Nykyiset ja tulevat vanhemmat, opettakaa pojille miesten hyveet ja opettakaa tyttarenne arvostamaan naita hyveita. Kalle itse esitteli alkuvuosien satunnaisia poliittisia irtiottoja lukuun ottamatta homoseksuaalisuutta juuri näiden yhden — etten sanoisi tuhannen ja yhden — yön tarinoiden kautta. Sekä Kalle että setalaiset uskoivat kyllä homoseksuaalisuuden olevan rakkautta, mutta Kallessa rakkaudella oli parasta ennen -merkintä.

Aids-kriisi teki tästä näkemyserosta kysymyksen hengestä ja elämästä ja koko yhteisön tulevaisuudesta. Setan ja kaupallisten toimijoiden välisen kärhämän kulminaatiopisteenä voidaan nähdä paitsi Seta-lehden Club Diana -juttu myös Seta-aktivistien toimet, jotka johtivat Club Dianan homosaunan sulkemiseen. Olli Stålström kertoo edellä mainitussa Finnqueer-artikkelissaan setalaisten arvelleen, että saunassa harjoitettiin suojaamatonta seksiä.

Kun hän oli ehdottomasti kieltäytynyt tästä, setalaiset olivat kutsuneet lehdistön paikalle ja tehneet saunaan henkilökohtaisesti ratsian. Julkisen reaktion nähtyään vuokraisäntä oli sulkenut saunan heti. Stålströmin mukaan operaation tavoitteena oli suitsia väitteitä, joiden mukaan homot tartuttivat tautia tahallaan. Samalla hän myöntää, että operaatio oli eettisesti ongelmallinen, koska kritiikki saunaa kohtaan oli mahdollista tulkita puuttumiseksi elinkeinonvapauteen sekä homoihin kohdistuvien pakkokeinojen tukemiseen.

Sangen uskottava selitys Kallen onnistumiseen ja Mossen epäonnistumiseen löytyy Timo Korpin kirjasta Lihaa säästämättä:. Käytännössä, sen lukijakunta on pääasiassa homoja, jotka suostuvat maksamaan muutamasta itselleen ja kaltaisilleen suunnatusta erikoissivusta täyden lehden hinnan. Mutta Kallen ostaminen ei leimaa ostajaansa samalla lailla kuin [Mossen kaltainen] puhdas homolehti, siinä sen salaisuus.

Samalla tunnustetaan lehden merkitys suurten massojen tavoittajana:. Kallen homoeroottiset tarinat ovat parhaimmillaan olleet vilpittömien ihmisten elämänsä tärkeimmistä kokemuksista kirjoittamia, rosoisia mutta usein myös aidon aistillisia tosikertomuksia.

Lehden huonointa antia ovat taas olleet esimerkiksi nimimerkki Caesarin — — puisevat isku- ja naimaseikkailut eri puolilla Suomea. Selviä tilaustöitä, yhtä aistillisia kuin Valintatalon makkaramainokset ja seksikkäitä kuin seteliraha. Vaikka moisia isku- ja naimaseikkailuja karsastaisi kuinka, näin vuosikymmenten jälkeen niillä on mielestäni kiistaton arvo historiallis-fiktiivisinä dokumentteina.

Historiallisina siksi, että mihinkään muihin tuon ajan kirjallisiin lähteisiin ei ole yhtä kattavasti ja säntillisesti kirjattu pienempien suomalaiskaupunkien kohtaamispaikkoja eikä varsinkaan kuvailtu niiden tunnelmia. Ja fiktiivisinä siksi, että seksikokemusten kuvailussa on usein melkoista kalavaleen makua — Caesar kun onnistui aina nappaamaan pelkästään suuria vonkaleita.

Caesar etsi piirakkaa Karjalan laulumaita myöten, mutta homo-Suomen Lönnrotia hänestä on vaikea leipoa. Silti hän oli omanlaisensa kansanperinteen kerääjä. Pamautan viimeisen selaamani Kallen vuosikerran kiinni, kannan kirjat tiskille ja astun huojentuneena lukusalin ovesta ulos.

Kaivaessani muistikirjaa lukollisesta kaapista huomaan yhtäkkiä, että farkkujeni puolirisa vetoketju on tehnyt taas tenän: Vanhojen homolehtien matkajuttuja lukiessa on ollut hauska huomata, että vapaus on löydettävissä yhtä lailla Pohjanlahden kuin Atlantinkin takaa. Erityisen silmiinpistävää tämä on Tukholma-jutuissa, joissa suomalaisia homoturisteja ei lainkaan vaivaa perinteinen naapurikateus ja -kauna. Tukholman kaupallinen tarjonta oli koti-Suomeen verrattuna —luvuilla omaa luokkaansa, joten vanhoissa lehtijutuissa nuohotaan ahkerasti kaupungin homobaareja, -diskoja ja -saunoja.

Ulkotapaamispaikkojakaan ei unohdeta, ja kahdeksankymmentäluvulle tultaessa uskalletaan jopa kajauttaa taisteluhuutoja marssimalla Tukholman vapautusviikon mielenosoituskulkueessa. Tässä kaksiosaisessa matkajutussa risteilyemäntänne Hulivilipoika vie teidät yö Tukholmassa -risteilylle —luvun hengessä.

Juttu perustuu , Kalle- ja Mosse-lehdissä julkaistuihin kirjoituksiin. Homoseksuaaliset teot poistettiin Ruotsin rikoslaista jo vuonna , joten paikallisella homokulttuurilla oli aikaa kehittyä vapaasti vuosikymmeniä ennen kuin vastaava tuli mahdolliseksi Suomessa. Suomen homokieltolaki kumottiin vasta vuonna , ja sen jälkeen kärsittiin vielä pitkään kehotuskiellosta ja ennen kaikkea nuivasta asenneilmastosta.

Suomalaisten sateenkaarimatkailijoiden silmissä Ruotsi oli siis vielä pitkälle luvulla paljon muutakin kuin vain laivan seisovia pöytiä ja satamakioskien halpaa margariinia — se oli vapaa maa!

Naapurimaa näyttäytyy Hans-Pjotr-nimimerkin kirjoittamassa ja molemmilla kotimaisilla julkaistussa jutussa paikkana, jossa suurin nähtävyys on vapaana kukoistava samasukupuolinen rakkaus. Jo laivamatka toimi kirjoittajalle siirtymäriittinä, jonka aikana hän omaksui tavallisen risteilyturistin sijasta seikkailevan homomatkailijan asenteen ja astui laivalipun hinnalla ostetun vapauden voimaannuttamana puskista päivänvaloon:.

Olen tehnyt tämän matkan lukuisia kertoja, mutta tällä kertaa se tapahtuu aivan toisenlaisissa tunnelmissa: Sen huomaa jo laivalla. Hyvin pukeutunut ruotsalainen mies katsoo minua taukoamatta. Kun katseemme kohtaavat, hän hymyilee ystävällisesti, kääntyy pois päin ja jää odottamaan. Ruotsalaisilla on tapoja, kyllä kyllä! Se lupaa esitellä laivojen suosituimmat iskupaikat meikäläisittäin, ja myyntipuheet ovat yhtä vaatimattomia kuin haaremin sisäänheittäjällä:. Ne rahtaavat suomalaisia ja ruotsalaisia näiden kahden kansankodin välillä ja toimivat samalla kahden kansallisuuden sulatusuunina, sillä laivat luultavasti ovat todellisia naimakoneita.

Yhden matkan aikana tapahtuu varmasti monta nussahdusta. Niin ikään ovat laivat homoseksuaalien herkuttelupaikkoja. Käytännössä kaikki lukemani homolehtien Tukholma-jutut sijoittuvat näiden ääripäiden väliin, ja kriittiset äänenpainot ovat ani harvassa. Tällä hän viittasi ehkä siihen, että Ruotsissa homojen ei tarvinnut pakon edessä etsiä anonyymia seuraa pimeistä puistoista. Eri asia olikin sitten se, jos puisto- ja vessasafarille halusi mennä omasta halusta, ja useimmat suomalaisten Ruotsin-matkajuttujen kirjoittajat halusivat — niin myös Hans-Pjotr.

Hallin ylätason kahvilassa istuu kauniisti pukeutuneita nuoria miehiä, jotka seuraavat silmä tarkkana ohikulkevia. Suomea kuulee puhuttavan yllättävän usein. Siellä päivystäessä kannatti Hans-Pjotrin kuulemien juorujen mukaan pitää kukkarosta kiinni:. Kumma kyllä sielläkin on kavereita, jotka ovat puhtaasti ammattilaisia s.

Lähellä sijaitsevan hienon hotellin portieeri on niin ikään usein nähty päivystäjä, joka huolehtii omasta asiakaspiiristään.

Äskettäin hän etsi nuorta poikaa eräälle sveitsiläiselle professorille. Tämä on kuitenkin luettava supertaksojen luokkaan. Tavallisesti hinta on n. Nuorukainen kertoo päätyneensä myymään itseään samasta syystä kuin niin moni nykyinenkin maahanmuuttaja: Nuorukainen kertoi, että asemalla pyöri kymmenkunta muutakin huoraa, joista valtaosa oli naiseksi pukeutuneita miehiä tai sitten miesten kuteissa olleita narkkareita.

Mukana oli myös koulukodeista karanneita ja muita alaikäisiä, joten Hans-Pjotrin juoruilu sveitsiläisprofessorin seuralaisista ei ehkä ollut pelkkää urbaanilegendaa. Ysikutoseen haastatellun suomalaispojan bisnekset olivat loppuneet, kun poliisi oli ottanut hänet kiinni ja passittanut hänet takaisin Suomeen. Samalla loppui huoraaminen, koska Suomessa oli kuulemma niin heikot markkinat. Siinä Klara Norraa kutsutaan Tukholman ainoaksi pornokaduksi, jolla myytiin kaikkea seksiin liittyvää kirjoista ja videofilmeistä lähtien.

Lisäksi mainitaan erikseen, että katu oli ilta-aikaan suosittu homojen kohtaamispaikka. Nykyinen Klara Norra on aseman Homoringin tavoin täysin paheeton ja tuttu lähinnä Gardellin kirjoista. Sama koskee Humlegårdenin puistoa, jota sekä Mosse että Ysikutonen kuvailivat jutuissaan Tukholman tunnetuimmaksi homopuistoksi.

Blogin aiemmassa Tukholma-jutussa oli jo puhetta, että Humlegårdenista tuli Tukholman puistohomojen päämaja jo luvulla.

Vuosikymmenten saatossa sateenkaareville tukholmalaisille syntyi monia muitakin kohtaamispaikkoja, mutta Humlegården piti sitkeästi pintansa. Kuljettiin ja kytättiin naapuria sanaakaan sanomatta.

Mieltymystä osoitettiin vastaamalla toisen kopelointiin, rukkaset annetaan kääntämällä selkänsä ja poistumalla nopeasti vähän matkan päähän. Koko aikana ei puhuta sanaakaan. Monissa blogikirjoituksissa olen kuvannut puistojen merkitystä aiempien homosukupolvien makuu- ja olohuoneina, joissa oli helppo tavata kaltaisiaan ja solmia seksuaalisten suhteiden ohella myös sosiaalisia kontakteja.

Makuuhuonekäytössä puistot olivat homosaunojen tavoin hyvin erikoisia elekielen näyttämöitä, joissa kuului pussata eikä puhua. Täällä on sääntönä äänettömyys. Kukaan ei puhu sanaakaan. Vaimeilla liikkeillä ilmaistaan, mitä mielessä liikkuu. Sinne päätyivät esimerkiksi edellä mainitut suomalaishintit, joiden rusketus jäi kaikesta päätellen pahasti puolitiehen:.

Niiden eteläpuolitse lähtee kapea rantatie, jonka varrella on mm. Siitä vain rohkeasti eteen päin tien oikealla puolella kohoavien mahtavien kallioiden luokse. Kallioiden juurella, tien ja rannan tuntumassa voi jo nähdä nakuja auringon ottajia, mutta näky sen kun vain paranee, jos jaksaa kiivetä ylös kallion laelle. Siellä ei jää enää epäilystäkään siitä, mihin seuraan on tultu. Lajalla [sic] alueella otetaan alasti aurinkoa, kävelytetään koiraa, luetaan päivän lehteä tai kävellään hitaasti naapuriviltin ohi esiintymismielessä.

Eivät ole turhan ujoja ruotsalaiset eivätkä kesätöissä olevat suomalaiset. Vakavassa mielessä tapahtuva auringonotto vaikuttaa tunnelmasta ja tilanteesta johtuen hienostelulta. Kun puistokulttuurin peruspiirteet — metsästys, puhumattomuus ja anonyymi seksi — siirrettiin neljän seinän sisälle, saatiin homosauna.

Ja niille jos joillekin omistettiin suomalaisten homolehtien Tukholma-jutuissa paljon palstatilaa. Jutut ovat todellisia himosaunomisen ylistyslauluja. Siinä missä suomalainen sauna on näennäisen seksitön kotoilupyhättö, kansainvälinen homosauna on kuin sen läpeensä turmeltunut kaksoisveli, josta oli syytä varoitella kokemattomia.

Oleskeluaulassa voi katsella televisiota, seurustella, aterioida, nauttia virvokkeita tai vain muuten seurata yleistä menoa. Näissä kuvissa näkyvien tilojen lisäksi saunassa on pimeitä ja hämärästi valaistuja, rauhallisia rentoutumiskoppeja, joiden tilalla oli aikaisemmin kuntohuone. No eihän tuo niin pahalta kuulosta — rentoutumiskopit ja kaikki. Kieltämättä tässä hieman ramaisee, kun on koko päivän juossut kaupungilla. Eikä tarvitse masentua, vaikka lannevaatteen yläpuolella olisi orastava vatsakumpu, sillä suosio on kuulemma joka tapauksessa taattu: Tätä seuraa hyvin eksplisiittinen kuvaus Athletic-saunan etiketistä.

Kuvaus on myös omalla tavallaan lohduttava, sillä vähäpuheinen suomalainen saattoi kerrankin tuntea olonsa kotoisaksi myös naapurimaassa — homosaunassahan ei yksinkertaisesti turhia puhuta, vaikka oltaisiin diskuteeraamisen suurvallassa Ruotsissa:.

Toisessa oli yli sata astetta kuivaa löylyä ja tyhjää, toisessa juuri ja juuri lämmintä ja täyttä. Tässä kopissa oli syvä ylälaveri, jonka etureunassa oli teline jaloille. Laverilla haarat levällään makaaminen merkitsi sitä, että kuka hyvänsä saattoi ryhtyä imemään makaavaa.

Halukkaita näkyi olevan eikä siinä touhussa vierastettu muiden läsnäoloa. Outoa ja arkaa maalaispoikaa vähän huippasi moinen meno. Ensimmäinen rentoutumishuone oli hämärästi valaistu, toinen täysin pimeä ja kalustamaton, jossa isännän mukaan oli etsittävä sopiva kohta käsin hapuilemalla! Pitkälleen asettuminen merkitsi partnerin odottamista. Ellei tulija miellyttänyt, se osoitettiin nousemalla pois vuoteelta.

No näin todellakin voi sanoa. Athletic-sauna oli kuitenkin lällärikamaa verrattuna Tukholman lyömättömimpään löytymestaan Viking Saunaan Sigtunagatan Siellä vierailivat sekä Kallen että Mossen toimittajat, ja jutut olivat juuri niin diskreettejä kuin vain pornolehdiltä voi olettaa. Jokaisella jökötti vihta haarojen välissä ihan omasta takaa. Se sijaitsee aivan kadun keskivaiheilla olevassa rakennuksessa. Julkisivulla on paljon lupaava, salaperäinen vihreä ovi. Eteisessä minua oli vastassa yhtä hymyä säkenöivä seksikäs mies, joka toivotti minut tervetulleeksi ja samalla rahasti hienotunteisesti 30 kruunua.

Mukaani sain pyyhkeen ja vaatekaapin avaimen. Nappasin pyyhkeeni ja loikkasin vastaanottohallin hämäryydestä portaat alas pukeutumistiloihin.

Minun oli kerta kaikkiaan pakko saada XXX. Siksi repäisin pyyhkeen pois sen tieltä. Kun pornoteatterit alkoivat väistyä videonauhan voittokulun myötä, syntyi videoklubeja, joiden toiminta ja etiketti vastasivat homosaunojen menoa. Suomalaisissa homolehdissä hehkutettiin ennen kaikkea Video Pan -nimistä monitoimilukaalia Hantverkargatan Video Panissa ei uskottu segregaatioon, vaan paikka oli tarkoitettu sekä homoille että heteroille:. Seksin alalla Ruotsi on ainakin kerännyt hyvin usein vanhoillisten piirien kauhistelut ja raivonpuuskat vapaamielisten aploodien [sic] saattelemana.

Uusin keksintö on ollut yhdistää enemmistö- ja vähemmistöryhmien pornoluolat yhdeksi kokonaisuudeksi viimeisintä tekniikkaa hyväksikäyttäen. Tämän idean tuloksena on syntynyt Video Pan — pornoluola kaikille. Sisällä on hämärää — tietenkin. Kun olet pulittanut 30 kruunua kassalle, astut saliin. Sali oli ennen muinoin eli vielä toissa kesänä toiminut tavallisena elokuvateatterina. Pitkä rivi koppeja, jokainen videolta pursuavaa seksiä pullollaan. Viking Sauna ja Video Pan olivat —lukujen suomalaishomoille suoranaisia pyhiinvaelluskohteita, jotka sisältyivät esimerkiksi vuotuisten Helsinki-Tukholma-homoristeilyjen ohjelmaan.

Risteilyjä järjesti Kalle- ja Mosse-lehtien ilmoittelun perusteella Club Diana, joka pyöritti Helsingissä myös samannimisiä homotansseja sekä homosaunaa ja tarjosi puhelinneuvontaa Homoinfo-tyyliin. Kun seuramatkat olivat kirjaimellisesti kiihkeimmillään luvun ensimmäisellä puoliskolla, kuvioihin tuli aids.

Sen myötä homolehtien matkaoppaiden ja -juttujen huoleton hedonismi oli tiessään, ja promiskuiteettisessa paratiisissa väijyi jatkossa aina käärme, eikä hyvällä tavalla. Yleistä asennemuutosta kuvastaa se, että ennen aidsia homolehdissä ei kirjoitettu sukupuolitaudeista kuin satunnaisesti - nehän olivat vielä varsin helppohoitoisia vaivoja.

Sen Tukholma-osiossa muistutetaan, että aids on jo karua arkipäivää ja hiljentänyt hurjinta menoa aika tavalla:. Osa Tukholman hinteistä käyttäytyy niin kuin koko tautia ei olisi olemassa. Tämä kannattaa muistaa parin kaljamukin jälkeen, jos tarkoituksena oli varoa. Pornosta eläneet Kalle ja Mosse pitivät kyllä parhaansa mukaan hedonistista fantasiaa yllä. Tulokulmana oli lähinnä se, että Club Dianan 7.

Usein on osanottajien määrä noussut huomattavasti suuremmaksikin, mutta nyt AIDS-hysterian lietsojat ovat saaneet kantaa sitä hedelmää, mitä ovat halunneetkin. Aivan tarkkaan he eivät kuitenkaan onnistuneet, sillä sitäkin iloisempi ja elämänmyönteisempi gay-ryhmä oli. Aidsin ansiosta suomalaisten homoseuramatkojen perintö on jokseenkin ristiriitainen — voidaanhan seksilomien ajatella vauhdittaneen viruksen kulkeutumista Suomeen. Matkojen arviointi aids-näkökulmasta on kuitenkin haastavaa, koska se johtaa helposti oralisoinnista moralisointiin, jälkiviisauteen ja sairastuneiden syyllistämiseen.

Tukholmaan ja muualle järjestetyt matkat tulivat joka tapauksessa monelle suomalaispojalle mieleen, kun iltapäivälehdet herkuttelivat maamme ensimmäisellä varmalla aids-tapauksella kesällä Esimerkiksi Iltalehteen oli haastateltu 1. Aids-kriisi synnytti moraalipaniikin, jonka myötä Ruotsikaan ei ollut enää vanha tuttu homojen paratiisi.

Konkreettisin osoitus tästä oli valtiopäivien vuonna läpi nuijima homosaunalaki bastuklubbslagen. Laki kielsi homosaunat ja vastaavat seksin harjoittamiseen tarkoitetut paikat — kuten suomalaisten suosiman Viking Saunan ja Video Panin —, ja kauniina tavoitteena oli hiv-epidemian ehkäiseminen miesten välistä seksiä harjoittaneiden miesten keskuudessa.

Homosaunalain perintöä pohtivassa QX. Toisin kuin laki antoi ymmärtää, hivin leviämisen kannalta ongelmallista ei tietysti ollut homoseksi sinänsä, vaan ainoastaan suojaamaton seksi. Sitä taas saattoi harrastaa missä vain — kuten ulkotapaamispaikoilla tai lakia kiertäneissä videoliikkeissä, joihin suljettujen homosaunojenkin asiakasvirta Kom ut -lehden jutun mukaan ohjautui.

Ei siis ihme, että laki epäonnistui tartuntojen määrän vähentämisessä ja tuli lopulta kuopatuksi vuonna Homosaunalakia voi kuitenkin muistella tutustumalla Ruotsin valtiopäivien sivustosta löytyvään alkuperäiseen lakiesitykseen. Kyseessä on nimittäin varmasti kaikkien aikojen ensimmäinen ja myös viimeinen Ruotsin hallituksen esitys, jossa seikkaperäisesti selitetään, mitä oikein tarkoittaa fist fucking tai glory hole.

Jutun jälkiosassa tutustutaan Tukholman baaritarjontaan, hämmästellään drag show'ta, kuunnellaan geiradiota ja osoitetaan mieltä Suomen suurlähetystön edustalla. Joulupäivänä kuollut George Michael aloitti uransa miljoonien teinityttöjen seksisymbolina.

Myös sen jälkeen seksi hallitsi usein hänen julkisuuskuvaansa joko tahallisesti tai tahattomasti. Tahallisuutta edusti se, miten artisti itse ratsasti seksillä läpi uransa ja varsinkin sen jälkeen, kun hän tuli julkisesti ulos eriöstä. George Michaelhan ei ollut koskaan suoraan sanonut olevansa homo ennen kuin houkutuslintuna toiminut poliisi pidätti hänet puiston vessassa vuonna Tästä nöyryytyksestä alkoi myös se tahaton puoli: Monille homomiehille George Michael oli paitsi varoittava esimerkki myös esikuva, jonka laulut rohkaisivat ja lohduttivat sekä suoraan että epäsuorasti rivien välissä.

Tähän puoleen keskittyy seuraava kirjoitus, jossa tarkastelen George Michaelin tuotannon homoteemoja. Oma suhteeni George Michaeliin alkoi Madonnasta ja huipentui Jeesukseen. Tämä sinänsä loogiselta kuulostava kehityskaari alkoi syksyllä , jolloin otin kymmenvuotiaana ensiaskeleitani puberteettiin. Kuten niin monilla, porttina toimi popkulttuuri, ja heti kynnyksellä kohtasin Madonnan. Kuusitoista markkaa oli tuolloisilla tuloillani kova raha, mutta se lehti oli saatava.

Eikä se kovin huono investointi ollut, koska lehden välissä ollut Madonnan jättijuliste on olemassa yhä — vuosikymmenten, ultraviolettisäteilyn ja sinitarran runtelemana, mutta onpa kuitenkin. Samaa ei voi sanoa George Michaelista, jonka kohtasin ensimmäisen kerran samaisen lehden sivuilla. En oikein tiennyt, mitä se oli, mutta ainakin se oli kamalan noloa.

Mies ja nainen sillä tavoin alasti sängyssä. Ja sitten tuo sex-sana, joka oli kai jotain vähän likaista. Jotain tuollaista, että ollaan sängyssä muutenkin kuin nukkumassa. Ja sitten naisella on vielä side silmillä. Popcorn-lehdessä näkemäni häiritsevät kuvat olivat peräisin George Michaelin uudesta musiikkivideosta I want your sex.

Se oli hänen ensimmäisen sooloalbuminsa Faithin ensimmäinen single, ja jos some olisi ollut jo olemassa, video olisi aiheuttanut melkoisen pöhinän.

Se oli kauan ennen niitä Hän kertoo lisänneensä videoon monogamiavetoomuksen levy-yhtiön vaatimuksesta, koska seksiä kinuavan kappaleen sijoittaminen parisuhdekontekstiin teki siitä vähemmän vaarallisen aids-kriisin velloessa ympärillä. Olin rakastunut häneen ollessani yhdessä Cathyn kanssa, ja Cathy puolestaan oli taatusti rakastunut minuun. Kappaleiden suurin ero on siinä, että I want your sex kertoo täyttymättömästä lihallisesta rakkaudesta, kun taas Cowboys and angels kertoo henkisestä kaipuusta.

Cowboys and angelsin kertoja ei sen sijaan jätä rakastetun sukupuolen suhteen tulkinnanvaraa, vaan toteaa: Faith- ja Listen without prejudice -levyt kertovat monin tavoin George Michaelin kamppailusta kätketyn homoseksuaalisuuden kanssa.

Faith julistaa nimeään ja nimikappalettaan myöten uskoa omaan asiaan, mutta levyn kansi kuvastaa pikemmin uskon puutetta. Laulaja on kääntänyt katseensa, ja silmät jäävät jonnekin mustan nahkatakin varjoihin.

Syntyy mielikuva miehestä, joka ei halua kohdata maailmaa silmästä silmään. Faith myi 25 miljoonaa kappaletta, poiki neljä Yhdysvaltain ykköshittiä ja teki George Michaelista lopullisesti supertähden.

Menestys ei kuitenkaan tuonut artistille tyydytystä, koska se lukitsi hänet valheelliselta tuntuvaan julkisuuskuvaan: Elviksen lailla perää keikuttavaksi seksisymboliksi ja naistenmieheksi, joka oikeasti piti miehistä. Laulajan korvassa tuolloin heilunut kultainen risti tuntuu näin jälkikäteen kärsimyksen kuvalta pikemmin kuin uskon symbolilta. Ei siis ihme, että kakkoslevynsä Listen without prejudice vol. Hän toisin sanoen kieltäytyi valokuvista ja lakkasi esiintymästä omissa musiikkivideoissaan, koska nyt hän halusi tulla nimenomaan kuulluksi.

Levyn kolmas ja tunnetuin singlejulkaisu Freedom! I think there's something you should know I think it's time I told you so there's something deep inside of me there's someone else I've got to be — — I'll hold on to my freedom may not be what you want from me just the way it's got to be lose the face now I've got to live.

Maine ja mammona tyydyttivät aikansa, mutta nyt sai riittää. Oli tullut aika ajatella omaa onnellisuutta eikä sitä, miltä kaikki näyttää ulospäin. Laulun huippumalleilla lastatussa musiikkivideossa tätä ulkokuoren hylkäämistä havainnollistetaan siten, että Faithin musiikkivideosta tuttu nahkatakki poltetaan poroksi ja siinä nähty jukeboksi ja kitara räjäytetään kappaleiksi.

Julkisuuskuvaan kyllästymisen syyt eivät silti olleet yksin Faith-albumin aikaisessa imagossa, vaan paljon kauempana. Whamin kakkoslevyllä Make it big on myös Freedom-niminen laulu, ja samaisen levyn jättimenestystä on syyttäminen siitä, että George Michael päätti alun perin luopua vapaudesta olla oma itsensä.

George Michaelin ja Andrew Ridgeleyn muodostama Wham! Niitä kuunnellessa ja katsellessa on helppo unohtaa, että debyyttilevyllään Fantastic yhtye ammensi vielä ahkerasti homokulttuurista pukeutumalla nahkavermeisiin ja laulamalla monimielisyyksiä. Homovaikutteilla ratsastaminen ei ollut ennen aidsin nostattamaa moraalipaniikkia minkäänlainen este listamenestykselle, kuten Depeche Mode, Soft Cell ja muut tuon ajan suositut syntikkapopyhtyeet olivat osoittaneet ks. Listoilla juhli myös Whamin kakkossingle Young guns go for it!

Tämän ilmeisen homoviittauksen jälkeen kertoja vaatii ystäväänsä myöntämään, onko heidän juttunsa nyt ohi. I remember when we used to have a good time partners in crime tell me that's all in the past and I will gladly walk away tell me that you're happy now turning my back nothing to say! Yhtä pidäkkeetöntä homososiaalista ja -seksuaalista propagandaa tarjoilee Whamin vuonna julkaistu esikoissingle Wham rap! Tämänkin kappaleen sanoituksessa uhmataan sovinnaista yhdeksästä viiteen -elämäntapaa ja puolustetaan oikeutta pitää hauskaa poikien kanssa.

Kokonaisuutena kappale on kuitenkin naamioitu luokka- ja sovinnaisuusrajat ylittävän rakkauden oodiksi. Party nights and neon lights we hit the floors we hit the heights dancing shoes and pretty girls boys in leather kiss girls in pearls hot-damn, everybody let's play. Whamin esikoislevyn suursuosio johti siihen, että nahkatakit vaihtuivat Make it big -kakkoslevyllä pikkutakkeihin ja uhmakas räp sai väistyä ylipirteän poikabändipopin tieltä.

Wake me up before you go-go ylsi listaykköseksi Atlantin molemmin puolin, ja George Michael kertoo Gay Timesin vuoden haastattelussa ymmärtäneensä, että hänen olisi valittava joko jättimenestys tai julkihomous.

Molempia ei ollut tuolloin mahdollista saada varsinkaan Amerikassa. Niinpä George Michael pysyi koko Whamin ajan ja myös suuren osan soolourastaan kaapissa. Videoissaan hän saattoi pelehtiä naisten kanssa, mutta muuten hän kirjoitti sukupuolettomia ja monitulkintaisia lauluja, joiden sytykkeenä oli hänen rakkautensa miehiin.

I want your sexin ja Cowboys and angelsin lisäksi mieleen tulee ainakin Faith-levyn hittisingle Father figure , jonka sanoituksen isukki-teemassa on sivumerkitys poikineen. Gay Timesin haastattelussa George Michael kertoo kaksoiselämän ylläpitoa helpottaneen se, että hän tunsi jossain määrin vetoa myös naisia kohtaan. Toinen ylläpitävä tekijä oli aids-pelko, koska se yksinkertaisesti esti häntä harrastamasta seksiä juuri kenenkään kanssa vuodesta vuoteen Tuolloin elämä mullistui, kun hän tapasi vuotiaana ensimmäisen suuren rakkautensa Anselmo Feleppan.

Sen Jeesuksen, johon jo jutun alussa viittasin. Se oli abikevät ja aurinkoinen pääsykoepäivä Vaasassa, jonne olin palannut vuosi ensimmäisten homotanssieni jälkeen ks. Vaasan farssi — pohjalaista pervohistoriaa. Kokeiden jälkeen ostin Sokoksesta George Michaelin juuri ilmestyneen kolmannen soololevyn Older. Levyn kannessa hän katsoo viimeinkin kameraan, varjoista kuin Hulivilipoika, mutta katsoopa kuitenkin — ikään kuin hän olisi nyt valmis kohtaamaan maailman omana itsenään.

Julkisesti hän ei ollut vieläkään tullut kaapista, mutta kuten hän itse sanoo Gay Timesissa, Olderin kaltaista levyä ei julkaisisi kukaan, joka ei olisi valmis siihen. Minäkin ostin levyn juuri siksi, että se puhutteli minua homomiehenä. Levyllä on myös itselleni tärkein George Michaelin kappale, albumin ensimmäinen singlelohkaisu Jesus to a child. Se antoi tuona talvena ja keväänä omalle epämääräiselle kaipaukselleni äänen.

Olin jo kertonut homoudestani joillekin läheisille ja tutustunut ensimmäisiin kaltaisiini kantapään kautta. Lukemattomien itseään etsivien nuorten tavoin murehdin silti sitä, löytäisinkö koskaan ketään, joka näkisi ja ymmärtäisi kerralla senkin, mitä itse en ymmärtänyt. Ja jos löytäisin, saisinko myös pitää hänet. Toisin kuin George Michael, jonka Anselmo kuoli aidsiin keväällä Jesus to a child -laulussa Anselmo saa Jeesuksen rakastavan ja kärsivän hahmon, joka seisoo tyynenä ja lempeänä kirkkauden keskellä kuin seurakunnan päiväkerhon pastellinsävyisessä huoneentaulussa.

Laulun Jeesus oli nähnyt kertojan silmissä olleen surun, jota kukaan muu ei ollut osannut tai edes yrittänyt nähdä. Kuoleman jälkeenkin tämän rakkauden muisto lohdutti syvästi lohdutonta.

Sadness in my eyes no one guessed or no one tried you smiled at me like Jesus to a child — — when you've been loved when you know it holds such bliss then the lover that you kissed will comfort you when there's no hope in sight — — for every single memory has become a part of me you will always be my love.

Vaikka Jesus to a child on kyllästetty uskonnollisilla vertauksilla, sitä on vaikea tulkita mitenkään muuten kuin kuvauksena kahden miehen rakkaudesta. Henkinen ja hengellinen rakkaus sekoittuvat sanoituksessa lihalliseen, kun kertoja puhuu Jeesuksestaan samalla rakastajana, jota hän suuteli ja joka on aina hänen rinnallaan. Ei ihme, että George Michaelkin uskalsi vihdoin nähdyksi tulleena katsoa levynsä kannessa meitä suoraan silmiin ja esiintyä taas videoissaan. Uuden avoimuuden lisäksi Older-levy ilmensi myös uudenlaista häpeämättömyyttä, josta on esimerkkinä levyn kakkossingle ja suurin hitti Fastlove.

Jos Jesus to a child kuvaa syvää sitoutumista toiseen ihmiseen ja menetyksestä johtuvaa surua, Fastlove typistää rakkauden pikaruoaksi, jota ahmitaan surutta ja sitoumuksetta sukupuolielämän drive in -kaistalla. Kertoja kyllä kuulee Cupidon kutsun, mutta tällä on tyhjä katse. Kertoja on kärsinyt rakkaudessa, ja mielenrauhaa saadakseen hän etsii yöstä hetken helpotusta.

In the absence of security made my way into the night stupid Cupid keeps on calling me but I see nothing in his eyes I miss my baby, oh yeah I miss my baby, tonight so why don't we make a little room in my BMW babe searchin' for some peace of mind hey, I'll help you find it I do believe that we are practicing the same religion.

Rakkaus oli aiheuttanut suunnatonta kipua, jota laulun kertoja ja mitä ilmeisimmin myös artisti itse lääkitsi ahkerasti seksillä. Tämä itsehoito kulminoitui vuoden pisuaaripidätykseen. Gay Timesin haastattelussa George Michael myöntää puistoissa juoksemisen olleen puhdasta itsetuhoisuutta, joka oli seurausta myös hänen äitinsä kuolemasta syöpään vuonna Hän koki päättäneensä alitajuisesti tulla kaapista mahdollisimman itsetuhoisella tavalla ja onnistui siinä.

George Michael vastasi tilanteeseen itseironisella Outside-singlellä, jonka vapaan ulkoilmaseksin ylistys on suoraa jatkoa Fastlovelle. Kappaleessa viitataan myös yhdyskuntapalveluun, johon George Michael tuomittiin vessaepisodin vuoksi.

Kappaleen video vie sanoman uusiin sfääreihin ja tarjoaa kerrassaan katarttisen vessakokemuksen pisuaaridiskossa tanssivine poliisisetineen. Joulupäivänä George Michael oli poissa, mutta omasta elämästäni hän oli poistunut jo kauan sitä ennen. Hänestä oli tullut minulle Michael Jacksonin ja Whitney Houstonin kaltainen surullinen hahmo, jolta tiesi aina odottaa pahinta.

Vasta George Michaelin kuoltua ymmärsin kuitenkin, että hän oli minulle näitä kahta muuta legendaa tärkeämpi. Omistan kaikkien levyjä, ja minulla on kaikilta myös suosikkikappaleita, mutta kun helmiportti kolahti kiinni Michael Jacksonin ja Whitney Houstonin takana, jäljelle jäi hiljaisuus.

George Michaelin kuoltua päässäni käynnistyi sen sijaan kokonainen jukeboksi — ehkä juuri se Faithista tuttu ja sittemmin räjäytetty. Nyt käsittelemieni laulujen lisäksi mielen jukeboksi soitti myös laulun My mother had a brother, joka on peräisin George Michaelin viimeiseltä studiolevyltä Patience Gay Timesin haastattelussa George toteaa kappaleen kertovan hänen enostaan, joka teki itsemurhan samana päivänä, kun George syntyi.

Enosta, jollaiseksi Georgen äiti aina pelkäsi poikansakin muuttuvan. Ja enosta, jonka George myöhemmin ymmärsi olleen homo. Kuten siskonpoikansa myöhemmin, kenties enokin oli kaivannut kipeästi vapautta. Hän vain ei ollut uskonut löytävänsä tässä elämässä. My mother had a brother over-sensitive and kind seems it all became much too much for him it seems he took his own life — — I guess he had to wait until my momma had me I guess he couldn't wait another moment to be free in endless sky.

Kertosäkeessä minäkertoja kohdistaa sanansa suoraan kuolleelle äidilleen ja kehottaa tätä sanomaan enolle, että ajat ovat muuttuneet.

Homoliike oli vahvistunut, ja kertoja nautti nyt avoimuuden iloista. Laulun loppupuolella minäkertoja myös suree sitä, että hän hukkasi niin paljon aikaa odottamalla rakkautta. Nyt kun vapaus on täällä, hän vannoo maistavansa sitä enonsakin puolesta: I was a prisoner, but he saved me broke into my dreams and said, "Who cares? My mother had a brotheria voidaan pitää George Michaelin testamenttina, koska se on juuri yhtä ristiriitainen kuin esittäjänsä.

Se kertoo enosta, joka päätti elämänsä seksuaalisuutensa takia, ja siskonpojasta, joka yritti elää ja vapautua molempien edestä ja toimi siksi välillä hyvin itsetuhoisesti. Itsetuhoisuutta käsitellään myös George Michaelin vuonna ilmestyneessä singlessä White light, joka kertoo hänen vuonna kokemistaan kuolemanrajakokemuksista. Laulun alussa kertoja puhuu viinan ja pillerien viemästä naistähdestä mahdollisesti Amy Winehousesta tai Whitney Houstonista , jonka kuolemaa revitellään sydämettömästi tv: One more pill just one more beer one less star in the atmosphere for us but maybe she just wanted to be free heartless pictures on TV change that channel that could have been me I said maybe she just wanted to be free.

Viimeisen säkeen vapauspuhe vie ajatukset My mother had a brother -kappaleeseen, jossa enon itsemurhasta puhutaan samalla tavoin vapautumisena: Sitä seuranneina vuosina vapaus tarkoitti George Michaelille usein oman seksuaalisuuden piilottelun täyttä vastakohtaa: Ja jos lukemattomia homomiehiä hoitanutta terapeuttia Alan Downsia on uskominen, George Michael ei ollut tässä häpeän ja häpeämättömyyden vuorottelussa yksin. Ensimmäisessä vaiheessa ollaan kaapissa häpeän vallassa ja keskitytään pakoilemaan sitä keinolla millä hyvänsä.

Äärimmillään tämä voi johtaa itsemurhaan, kuten George Michaelin enon tapauksessa, mutta yleisempää on seksuaalisuuden kieltäminen ja elämän lohkominen julkiseen ja salattuun.

Julkinen minä voi olla hyvinkin kaunis, rohkea ja menestynyt, mutta tästä on vaikea tuntea tyydytystä, jos ei tule nähdyksi koko ihmisenä ja jos kaikki energia kuluu piilotteluun. Myös George Michaelin kipuilu Faithin aikaisen jättimenestyksen ja sitä seuranneen oman julkisuuskuvan kieltämisen kanssa voidaan ymmärtää tästä näkökulmasta. Hän ei halunnut esiintyä enää kuvissa ja videoissa, koska hän ei halunnut ylläpitää valheellista julkisuuskuvaa.

Rohkeus ei vain vielä riittänyt siihen, että hän olisi esiintynyt julkisuudessa kokonaisena itsenään. Lohkomisen ja epärehellisyyden lisäksi muita ykkösvaiheessa opittuja häpeänhallintakeinoja ovat Downsin mukaan päihteiden käyttö ja anonyymi seksi. Ne kulkevat usein mukana myös homomiehen kehityksen kakkosvaiheeseen, jossa häpeää pyritään kaikin tavoin kompensoimaan.

Sen taustalla on usein syvään juurtunut käsitys omasta vaillinaisuudesta miehenä. Häpeän kompensointi päihteillä ja pikaista itsetuntoboostia tarjoavalla irtoseksillä kuitenkin vain pahentaa noidankehää, koska ne aiheuttavat vuorostaan lisää häpeää.

Tästä ovat esimerkkeinä George Michaelin vessaepisodi ja hyvin julkiset päihdeongelmat. Kompensointiajattelu auttaa ymmärtämään paremmin myös My mother had a brother -kappaletta, jossa kertoja toisaalta vakuuttaa elävänsä vapaasti enonsakin puolesta ja toisaalta potee syyllisyyttä puhumalla pahuudestaan, pössyttelystään ja ylettömästä sekstailustaan.

Voidaan sanoa, että häpeää suorastaan itsetuhoisesti kompensoiva mies puhuttelee siinä miestä, joka vältteli häpeää lopettamalla oman elämänsä. Singlen kannessa hän katsoo suoraan kameraan ja virnistää. George Michael sai muutaman vuoden jatkoaikaa, mutta uutta studiolevyä ei enää syntynyt. Hänen viimeiseksi albumikseen jäi livetaltioinneista koostuva Symphonica Levyn kannessa artisti on laskeutunut lavalta konserttisalin tyhjään ja hämärään katsomoon, jossa hän istuu mustat aurinkolasit päässään.

Lavalla ei ole mitään nähtävää, eikä salissa ole ketään näkemässä, miten kamerasta poispäin kääntynyt George Michael nauraa itsekseen mustien lasien takana.

Ehkä se oli sitä vapautta, valoa tunnelin päässä. Nyt jatkamme keväistä löytöretkiä Turkuun oppainamme vanhojen homolehtien jutut sekä Tarja Hautasen kirja Yksityistilaisuus: Turun ensimmäiset varsinaiset homoravintolat perustettiin vasta luvulla, mutta jo kauan sitä ennen sateenkaarikansa oli tanssinut homotansseissa ja istunut iltaa monissa homoystävällisissä heteroravintoloissa. Tarja Hautasen mukaan näistä ravintoloista yksi oli ylitse muiden, nimittäin työväenyhdistyksen omistama ja Hotelli Turun talossa Ursininkatu 5: Moselin perustamisvuosi ei ole tiedossani, mutta Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmista löytyi oheinen à la carte -lista luvulta.

Merimiesten keskuudessa kapakka oli niin kuuluisa, että muuan singaporelainen ummikko merimies tuli kerran paikalle Mosel-lapun kanssa, kun sana oli kiirinyt maailmalla. Vielä elävämmän kuvan Moselista loihtii Hautasen haastattelema luvulla syntynyt mies:. Seinät oli oikein maalattu niinku kulissit.

Siellä oli saksalaist taloo ja sen ikkunaa ja kaikkee. Oli ruudulliset pöytäliinat, että se vastas sellasta dirdnl-henkeä. Siellä ei ollut tanssia, mut siellä oli orkesteri, aina oli puolalaisia tai unkarilaisia, joskus oikein mielettömän hyviä, koska ne oli suuret orkesterit. Ne piti kuin omina lapsinaan ja se mikä auktoriteetti niillä oli. Homoilla puolestaan synkkasi hyvin sataman huorien kanssa, ja miehet tunsivat monet heistä hyvin. Telakkatyöläisten, merimiesten, homojen ja huorien rauhanomainen rinnakkainelo luvun suomalaisessa ravintolassa kuulostaa toden totta mielenkiintoiselta.

Hautanen arvelee, että varsinkin homot, merimiehet ja prostituoidut viihtyivät samassa ravintolassa ehkä siksi, että kaikki muodostivat omat toisiaan ymmärtävät tai sietävät marginaaliryhmänsä. Kun Moselin toiminta loppui vuonna , homot siirtyivät istumaan iltaa juuri avattuun Haarikkaan Eerikinkatu Se oli Hautasen mukaan —luvuilla Turun tunnetuin ja suosituin homoystävällinen ravintola.

Aluksi homoseurueet istuivat ravintolan takaosan L-muotoisessa kabinetissa tai loosissa, myöhemmin pyöreiden pöytien ympärillä. Hautasen haastattelema vuonna syntynyt mies kertoo henkilökunnan suhtautuneen täälläkin homoasiakkaisiin enimmäkseen hyvin. Kovin paine käytöksen hillitsemiseen näyttäisi tulleen meikäläisiltä:. Joskus se meni vähän niinku överiksikin ja sit kun rupes olemaan semmosta yhen jos toisen sorttista pussaamista ja halaamista, niin kyllä sitä itse pyrittiin porukassa hillitsemään, että ei näin pitkälle täällä.

Tarkempaa tietoa Haarikassa harjoitetuista soidinmenoista saa vuonna syntyneen miehen haastattelusta:. Et en mä näissä nykyhomopaikoissa tykkää ollenkaa, ku se on niin selvää. Kaikki on homoja ja se jännitysmomentti puuttuu.

Just se salaperäisyys ja se viehätys. Tarja Hautanen summaa, että suurin osa turkulaisista homoista ja lesboista ei käynyt Moselissa tai Haarikassa istumassa iltaa tai puistoissa hakemassa yhden illan seuraa.

Ennen kaikkea he kaipasivat paikkaa, jossa saattoi tutustua samanlaisiin ja jossa ei tarvinnut arvuutella mahdollisen kiinnostuksen kohteen seksuaalista suuntautumista. Tällaisia paikkoja tarjosivat yksityiskotien ympärille syntyneet seurapiirit, kuten Urho Snellmanin salonki, sekä myöhemmin homotanssit. Kun homoseksuaaliset teot poistuivat rikoslaista vuonna , sateenkaarikansan järjestäytyminen sai toden teolla vauhtia.

Siihen osallistui myös Hautasen haastattelema syntynyt mies, joka muistaa tilaisuuden näin:. Jälkeenpäin selvisi, että vähintään toiset kymmenen kierteli kadulla kokouspaikan ympärillä uskaltamatta tulla sisään. Mukana olevat homot tunsivat kaikki toisensa jo ennestään. Varsinainen uutinen oli se, että paikalle oli saapunut myös kolme lesboa. Sellaisia kukaan ei ollut aikaisemmin elävänä nähnytkään.

Kokoonnuttu on yhteensä kai kymmenkunta kertaa, milloin eri baarien kabineteissa, milloin jäsenten kotona. Kesällä pidettiin telttaretki, jossa oli osanottajia neljättäkymmentä. Muuten on tilaisuuksien osanottajamäärä vaihdellut kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Tarja Hautanenkin kirjoittaa, että Päivänkakkaroiden yhdistystoiminta oli alussa hyvin epäyhdistysmäistä ja vakiintumatonta. Jutusta saa hyvän kuvan toiminnan maanalaisesta luonteesta.

Edes leiripaikkaa ei paljasteta, ja ihmisten paljastumisen pelkoon viitataan usein. Pelko oli sikäli täysin aiheellinen, että esimerkiksi Hymylehti tapasi kuvaajineen väijyä homomiesten kohtaamispaikoilla mehukkaiden juttujen toivossa:. Pariin viikkoon ei Turun Urheilupuistossa ja porkkanamaalla [Asemanpuistossa] muusta puhuttukaan kuin tulevasta telttaretkestä.

Kuka pohti, mistä saisi teltan lainaksi, kuka hiipi etukäteen salaa katsomaan retkipaikkaa ja kuka kävi sisäistä kilvoittelua siitä, uskaltaisiko vai eikö uskaltaisi tulla mukaan.

Ja vähitellen alkoi väki kerääntyä sovittuun paikkaan, jonka löysivät ne jotka löysivät — —. Ei tullut sitä skandaaliakaan, jonka pelosta niin moni muuten halukas oli jäänyt saapumatta; kukaan ei hälyttänyt paikalle poliisia eikä palokuntaa eikä sensaatiolehden reporttereja. Mitä nyt naapurihuvilan väki jossakin vaiheessa katsoi parhaaksi poistua kaupunkiin viettämään viikonloppua, ja eipä silti, olihan sillä hetkellä tunnelma keittiökatoksen katossa, fiilis melkoinen ja meteli sen mukainen.

Pelit soi ja tanssi kävi kepeästi, vaikkei betonilattia niin liukas ollutkaan. Ja kun makkarat oli kypsennetty, siirryttiin telttoihin jatkoille. Ysikutosen jutussa kaipailtiin tapahtumalle jatkoa, ja sitä myös saatiin.

Seitsemänkymmentäluvun muista kesäretkistä minulla ei ole tietoa, vuonna alkoi Tarja Hautasen mukaan miesten monivuotinen leiriperinne Laitilan Tulirannassa, jossa myös ensimmäinen telttaretki käsittääkseni järjestettiin. Hautanen kertoo, että paikka on Laitilan VPK: Vakiintuneempia muotoja Turun Päivänkakkaroiden toiminta alkoi saada vuonna , jolloin järjestettiin Turun historian ensimmäiset homotanssit Rautatieläistentalolla.

Hautasen mukaan wieninleike ja perunamuusi tekivät kauppansa, kun paikalle tuli osanottajaa. Sen jälkeen tansseja järjestettiin tasaiseen tahtiin, ja niitä täydensi henkistä ja käytännön tukea tarjonnut puhelinpäivystys, joka alkoi vuonna Päivänkakkaroiden järjestämien tanssien merkittävyydestä kertoo se, että jokainen Tarja Hautasen haastateltava oli aloittanut Turun homohistorian muistelemisen puhumalla nimenomaan Päivänkakkaroiden ja vuodesta lähtien Turun Seudun Setan järjestämistä tansseista.

Tanssipaikoista mainittiin useimmiten Gillesgården Aurakatu 1 , jossa yhdistys järjesti yhteensä 53 tanssit vuosina — Hautasen haastattelema luvulla syntynyt nainen kertoi Gillesgårdenin tansseista näin:. Gillesgården oli suosittu ja kiva paikka. Setan järjestön ihmiset laitto voileipiä ja oli limpsaa ja sitä sit ostettiin ja pöydän alla oli pullo nauraa. Toisen, vuonna syntyneen haastateltavan silmissä Gillesgården oli kuitenkin paikkana ankea, ja järjestelytkin tuntuivat kotikutoisilta:.

Homot teki voileipii takahuoneessa ja niit myytiin. Ei sitä voi sannoo, et olipas kamalaa. Simmot ei voi ajatella, koska ne teki niinku parhaasa niillä resursseilla mitä oli mahdollisuus. Ei siin paljo muuta oikee ois voinut saada aikaseks, mut se sit jos ajattelee, että lesbokin nyt kuitenki on nainen, vaikkei niin kaikki heteromiehet ajattele, niin naisen näkökulmasta se vaikutti hirveen ankeelta.

Joku nainen olis varmaan yrittänyt tehdä sen jollain tappaa eri tappaa sen tarjoilun. Sehän oli hirveen paljon niiden homomiesten totanoin niin hoitamaa se myyntipuoli siellä. Valtaosa sielä oli niinku samaa porukkaa, mut sit oli joitaki pienii kuppikuntii, mut ne ketkä tunsi toisensa ni tunsi sit kyllä kaikki toisensa ihan todellaki. Se vanha sanonta, et samas pöydäs istuu entinen nykyinen ja tuleva piti kyl ihan varmasti paikkansa. Homomiehiä ihmetyttivät yhteistansseissa varsinkin vapaasti virranneen viinan lietsomat lesbotappelut.

Hautasen haastattelema luvulla syntynyt nainen summaa asian näin: Miesten muistetaan tapelleen Gillesgårdenilla vain yhden ainoan kerran, kun he kilpailivat itseään vuotiaaksi väittäneen pojan suosiosta. Hautasen haastattelema vuonna syntynyt mies kertoo tapauksesta näin:. Se oli mun mielestä niin hämmästyttävää, et kyl siit varmaan puhuttiin piireissä viikkotolkulla.

Samainen mies muistaa omat tanssit kuitenkin äärettömän tärkeinä: Tarja Hautasen Yksityistilaisuus-kirjasta selviää, että Gillesgårdenin jälkeen tanssit jatkuivat Samppalinnassa vuosina — ja sen jälkeen ja rinnalla myös muissa ravintoloissa. Yhdeksänkymmentäluvulla saatiin myös yksityisten omistamia homoravintoloita, joista ensimmäinen oli vuosina — toiminut Pub Victor tai Cabaret Victor Aurakatu 1. Se toimi ensin Kauppiaskatu 4: Vuosi oli iso virstanpylväs Turun Seudun Setaksi muuttuneiden Päivänkakkaroiden toiminnassa, koska turkulaiset järjestivät silloin Setan vuotuiset Vapautuspäivät Kyseessä oli ensimmäinen Helsingin ulkopuolella järjestetty Pride-tapahtuma, ja Tarja Hautanen toteaa järjestelyponnistusten terävöittäneen Turun paikallistoimintaa ja johtaneen sen politisoitumiseen.

Järjestäjien pyrkimyksenä oli kuulemma ollut turhan ryppyotsaisuuden heittäminen yli laidan, mutta nyky-Prideihin verrattuna tapahtumasta oli karnevaali kaukana. Esimerkiksi lauantain toritapahtuman päävieraana oli leningradilainen kirjailija, joka puhui homoseksuaalien tilanteesta Neuvostoliitossa. Tätä spektaakkelia todisti Tarja Hautanen tietojen mukaan parisataa homoa ja lesboa, joiden taustalla lymyili joukko hämmentyneitä turkulaisia lauantaipäivän toriostoksilla.

Turun kaupunki ei tietenkään ollut halunnut tukea tapahtumaa millään tavoin useista pyynnöistä huolimatta. Turun Vapautuspäivistä tuli silti kokoaan suurempi tapahtuma, kun Vaparien jälkinäytös näyteltiin raastuvassa seuraavan vuoden alussa. Aktivistit olivat toisin sanoen kehottaneet Vapautuspäivien toritapahtumassa homo- tai bieroottisia tunteita tiedostaneita ihmisiä toteuttamaan itseään, mikä oli vuoteen voimassa olleen lain mukaan rikos.

Sen perusteellahan ei ollut koskaan tuomittu ketään, mutta Suomen ikioma homopropagandalaki oli yhä sananvapauden jarruna esim. Turkulaiset aktivistit kuitenkin tuumivat, että kehottamisesta pitäisi ilman muuta langettaa laissa säädetty sakko- tai vankeusrangaistus.

Moinen absurdi rangaistus kun olisi omiaan antamaan potkua lain muuttamiselle. Vaan toisin kävi, kuten Setan jutusta voi lukea:. Rikosta kuvattiin vähäpätöiseksi, eikä yleinen etu vaatinut rangaistusta.

Vaikka itse kehotuskielto-oikeudenkäynti lässähti nahkapäätökseen, Tarja Hautasen mukaan se oli joka tapauksessa siihenastisen turkulaisen homohistorian huipentuma:. Se oli asia, joka ei jäänyt huomaamatta edes turkulaisilta tiedotusvälineiltä. Niitä vanhan polven ihmisiä ajattelen itsekin usein näillä kaupunkimatkoillani, kuten tänään tässä Aurajoen rannassa. Enää ei tarvitse mennä puskiin, ellei nyt satu olemaan voyeuristinen bloggari tai muuten vain jännitystä vailla.

Muille on tarjolla samasukupuolista silmänruokaa ja yhteisöllisyyttä niin netissä kuin näyttämölläkin — kuten esimerkiksi Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalissa. Se muuten tekee aika paljon enemmänkin kuin vain kehottaa homoseksuaalisuuteen, ja hyvin sekalainen yleisö seuraa spektaakkelia hurraten ja hihitellen. Mitä ihmettä moisesta ajattelisivat kaikki puistojen pojat, joiden silmät olivat ehkä tottuneempia hämärään kuin siihen, että valokeila osuu nyt niin kirkkaasti juurin meihin?

Meihin, jotka näymme koko ajan kaikkialla, juhlimme itseämme ja saavutuksiamme gaaloissa ja pääsemme nyt myös ihan oikeisiin naimisiin. Nauraisiko Urho Snellman tälle kaikelle kimakasti ja kutsuisi musikaalin jälkeen kaikki nuoret miehet jatkoille salonkiinsa?

Niin paljon siitä, mitä Filius toivoi, on nyt mahdollista meidän kaikkien elämässä muutenkin kuin vain ohikiitävinä vapauden ja yhteenkuuluvuuden hetkinä. Filiuksen tervehdyksen loppupuoli taas on yhtä ajankohtainen nyt kuin mitä se oli yli 45 vuotta sitten. Ennen oltiin yksinäisiä kaapissa, mutta nyt ollaan usein yksinäisiä yhdessä, kuten Huffington Post kirjoittaa laajassa artikkelissaan Together alone: Niitä Sinulla tuskin voi olla liikaa.

Luulen, että meitä ei ilta illan jälkeen aja ravintoloihin ja klubeihin, puistoihin ja pömpeleihin niinkään fyysisen kuin henkisen kontaktin tarve. Aina ei ole edes välttämätöntä puhua. Riittää, kun tunnemme, ettemme ole yksin, että lähellämme on muita, että saamme hetken olla oma itsemme, ilman naamioita. Me olemme sittenkin niin pieni vähemmistö, että meillä ei ole varaa olla yksin, eristäytyä, panetella, riidellä.

Meidän täytyy mennä ulos huoneestamme, etsiä muita, kokoontua, järjestäytyä. Meidän täytyy uskaltaa keskustella ja meillä täytyy olla aikaa kuunnella. Sekä muiden taholta että muita kohtaan. Sekä jouluksi että ensi vuodeksi. Monilla muilla on samat ongelmat kuin Sinulla.

Miksi ihmeessä Tom of Finlandia on viime vuosina rummutettu ja ryöstöviljelty niin paljon? Mistä johtuu, että aikanaan vaivihkaa kädestä käteen kulkenut alakulttuuriporno leviää nyt kassan kautta ympäri maata essuina, julisteina, kalentereina, lautasliinoina, paitoina, patalappuina, petivaatteina, postimerkkeinä, pyyhkeinä, sammutuspeitteinä ja sateenvarjoina?

Tähän pureudun seuraavaksi tarkastelemalla Tomin miehiä suomalaisen miehen perikuvina. Samalla arvioin uutta Tom of Finland -elokuvaa ja -musikaalia. Kolme vuotta sitten alkanut Tom of Finland -invaasio on yltynyt sellaisiin mittoihin, että homoikoni Touko Laaksosen isokärsäiset satuhahmot kilpailevat jo elintilasta lesboikoni Tove Janssonin isokuonoisten satuhahmojen kanssa. Janssonin muumien vetovoimaa tosin on vielä helppo ymmärtää, sillä fanitus on siirtynyt kuin luonnostaan vanhemmilta lapsille ja sukupolvelta toiselle Janssonin tuotannon ehtymättömän viehätyksen sekä yhtä ehtymättömän tuotteistuksen ansiosta.

Tuliko maidolla vai ilman? Siinä kysymykseen vastataan tarkastelemalla aihetta kysyntänäkökulmasta, eli Touko Laaksosen taiteen tärkeimpien kohdeyleisöjen kautta homot ja koko HLBTIQ-yhteisö, heteronaiset, saliselfiemiehet sekä viidentenä kaikki ihmisoikeuksien puolustajat.

Itseäni kiinnostaa kuitenkin kysynnän sijasta enemmän tarjontanäkökulma — se, miksi Tom of Finlandia niin aktiivisesti vyörytetään juuri nyt? Touko Laaksosen piirtämien mieshahmojen julkinen esiinmarssi on ollut alusta, eli Postin vuonna lanseeraamista Tom of Finland -merkeistä, lähtien kaupallisten toimijoiden vastuulla.

Postin perään tuli Finlayson, ja sen perään taas on tullut suuri joukko muruja noppivia hännystelijöitä. Näin on käynyt osittain siksi, että homous on trendikästä. Kaupalliset toimijat elävät trendeistä ja haluavat varsinkin tässä tapauksessa brändätä itseään moderneina ja avarakatseisina toimijoina. Osa sateenkaariväestä pitänee tätä samanlaisena s eksploitaationa kuin mistä saamenpukua hyödyntäviä taiteilijoita on syytetty.

Itse en ajattele näin, koska Tomin tuotteistamiseen on alusta asti liittynyt vahva ihmisoikeusnäkökulma ja ilmeisen määrätietoinen pyrkimys tuulettaa Suomen asenneilmastoa ja kirkastaa siinä samassa maabrändiä. Kaiken ankean persuilun vastapainoksi on toisin sanoen alettu perseillä, ja tämän antijytkyn vetojuhdaksi on valjastettu maailman tunnetuimman suomalaistaiteilijan tuotanto, jota ei kotimaassa ole tässä mittakaavassa aiemmin tunnettu, saati juhlittu.

Kaupallisuuden, ihmisoikeustyön ja maabrändäyksen liitto huipentuu Dome Karukosken Tom of Finland -elokuvassa, jonka yhteistyökumppanina on Amnesty International ja joka on osa Suomen itsenäisyyden vuotisjuhlien virallista ohjelmaa. Suomen sadasta itsenäisestä vuodesta yli puolet elettiin siten, että homoseksuaaliset teot olivat laissa kiellettyjä. Vielä sitkeämmin ovat kuitenkin eläneet käsitykset siitä, millainen käytös suomalaiselle miehelle on sallittua seksuaalisuudesta riippumatta.

Touko Laaksosen mieskuvat ovat tähän maailmanaikaan kaupallisesti ja ideologisesti käyttökelpoisia, koska ne päivittävät suomalaisen miehen kuvaa juuri toivottuun suuntaan: Laaksosen fantasiahahmojen kansallinen syleily on myös melko vaaratonta, koska ne paitsi uudistavat sisunmakuista Suomi-kuvaa myös uusintavat eli ylläpitävät sitä.

Tomin miehet ovat yhtä kovia kuin mielikuvamme loputtoman sitkeästä suomalaisesta miehestä, joka otti kerran mittaa mahdottomasta vastustajasta ja kesti sen, vaikka takkiin tuli. Ihan niin kuin Tompan miehet, jotka antavat mahdottoman suuren valloittajan tunkeutua alueilleen ja kestävät sen aina hymyssä suin. He kestävät sen, koska suomalainen mies kestää ja kärsii kaiken — riippumatta siitä, kuinka suuri kuokka Jussilla sattuu olemaan. Vai luuletteko, että Tom of Finland olisi nyt joka kahvi- ja lakanapaketissa, jos hän olisi piirtänyt hinteliä neitihomoja, jotka käyttivät mokkakenkiä ja turkooseja samettihuopahattuja?

Laaksonenkin ajatteli aikansa, että hänen pitäisi olla tuollainen, kunnes hän löysi Tähtitorninmäeltä tarpeessa olevia tosimiehiä. Juuri niitä, joista myös hänen tuotantonsa tunnetaan. Espa, helmi on Helsingin. Minusta juuri tämä on avain siihen, miksi kaupallinen ja sittemmin myös virallinen Suomi on niin avosylin ottanut Tom of Finlandin vastaan.

Tomin kuvat ovat seksuaalisesta vallankumouksellisuudestaan huolimatta samalla vanhoillisia ja siten myös helpommin myytäviä ja sulatettavia. Tomin mies on aina mies eikä mikään marjanpoimija. Dome Karukosken elokuvassa tämä vallankumouksellisuuden ja vanhoillisuuden vuorottelu näkyy siten, että pornoa kyllä kuvataan, mutta miestenvälinen tunteilu ja hempeily on pidetty tiukasti aisoissa.

Osittain tämä selittyy ajankuvalla, mutta mikään ei mielestäni selitä sitä, miksi Toukon ja hänen pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Velin suhteen kuvauksesta jää tyystin uupumaan paljas ja pidäkkeetön intohimo. Nyt vallitsevaksi mielikuvaksi jää väkivaltaiseen ratsiaan päättyvä hätäinen peppupano puuta vasten. Mikä esti kuvaamasta hellää rakastelua neljän seinän sisällä pariskunnan makuuhuoneessa, jonne yhteiskunnan kontrollikoneisto ei ainakaan Tomin ja Velin tapauksessa ulottunut?

Tätä omituista pidättyvyyttä selittää mielestäni vain se, että pidäkkeettömän rakkauden kuvaamisessa tuli henkinen ja kaupallinen raja vastaan — sama raja, jota Tom of Finlandin pidäkkeettömissä pornokuvissa ei koskaan ylitetä.

Ehkä yhä vain on niin, että vallankumouksellisinta ei suinkaan ole näyttää toista miestä paljaalta panevaa piirroshahmoa, vaan toista miestä paljaasti rakastava ja rakasteleva ja siten henkisesti aseettomaksi riisuttu mies.

.. tammikuu On kansalaisuus mikä tahansa, jos ei osata käyttäytyä niin siitä saa olla huolissaan ja vihainen. . Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta ja ikinä ei ole kukaan vieras minua .. naiset, eri uskonnon uskovat, ateistit, homoseksuaalit . Ongelma on että islamissa mies on kaiken napa ja arvot sen mukaisia. syyskuu Tiesin, että homosuhteessa toinen olisi nainen ja toinen mies. Ja että homoseksuaalisuus tarkoittaisi elinikäistä kärsimystä, yksinäisyyttä, pelkoa, salailua ja häpeää. . Saman vaikutelman saa ruotsalaisen draglegendan Christer Tuolloinhan sateenkaarikansa joutui elämään eräänlaista vieraan vallan. Olemme todella murroksen ja kriisin edessä – mei- dän on otettava ja kannettava .. ton köyhyys ja kärsimys ei voi eikä saa jättää meitä . aborttia ja homoseksuaalisia suhteita. Piispa Huber .. ruhtinaskunnat olivat vieraan vallan alaisina ja ainoastaan .. ylpeyttä, suolavesihoidoista tunnettua kylpylää, ja sen jälkeen.

: Kylpylät eteläsuomi meis homoseksuaaliseen saa vierasta

Kylpylät eteläsuomi meis homoseksuaaliseen saa vierasta Selvitäkseni siitä sulkeuduin ja käyttäydyin ikään kuin minulla ei olisi normaalien ihmisten tarpeita. Hartley on samanaikaisesti pornon tekemisestä nauttiva vapaa sielu sekä seksuaalivalistaja, jonka opetukselliset videot ovat parantaneet lukuisien katsojien seksielämää. Miesten tappamisesta heitetään läppää feministisiksi nimittäytyvillä twitter- ja tumblr-tileillä. Tiedän, että näytelmäkerhoon liittyvät pojat ovat yhä homoja ja että heidän edeltäjänsä pärjäävät ihan hyvin. Lisätietoja käy osoitteessa Mr. Jokainen oikea naistutkija ymmärtää biologian merkityksen.
Kylpylät eteläsuomi meis homoseksuaaliseen saa vierasta Poltitko tupakkaa, kun olit nuori? Ovella on lappu, jossa pyydetään poistujia käyttäytymään hillitysti, jotta vuokratilat saataisiin pitää! Nyt tietysti moni älähtää, että eihän miesten tekemästä väkivallasta puhuminen ole miesvihaa. Feministinen tutkimus ei todellakaan aja tasa-arvoa vaikka jotkut niin tykkäävät väittää. Onnettomuuksiin niin työssä kuin vapaa-aikana miehet joutuvat moninkertaisesti naisia useammin. Samoin vähättely on todella ikävää - Nunna Dorothyn sanailussa esiintyy siis henkistä väkivaltaa.
TURKKU SEX SEKSILELUJA NETISTÄ HOMOSEKSUAALISEEN 367
Kiimaisia miehet homoseksuaaliseen sexcams Hämärästi muistan -- tai sitten olen myöhemmin rationalisoinut -- että proffa vai mikä se oli antoi ymmärtää, että mitä vähemmän miesopiskelijoita sitä parempi. Mūsu aizdevumi ir labi apdrošināts, maksimālu drošību ir mūsu prioritāte. Zaporozhen kasakatkin elivät aikoinaan vakaumuksellisesti naisista erossa, ja sen kovempia jätkiä saa hakea. Ja fiktiivisinä siksi, että seksikokemusten kuvailussa on usein melkoista kalavaleen makua — Caesar kun onnistui aina nappaamaan pelkästään suuria vonkaleita. Toisena ongelmana on sub-space, joka tarkoittaa alistuvan osapuolen muuntunutta tajunnantilaa. Henry Laasanen tuuttasi listalle herkeämättä kirjansa Seksuaalinen valta -ufoteorioita. Nykyisin olettama on kumottu napakasti tieteellisellä tutkimuksella.
Norwegian kampanjakoodi homo dildoa kaluun 756

Kylpylät eteläsuomi meis homoseksuaaliseen saa vierasta

SEKSIÄ HOMO JOENSUU SEX TURKU