Helsinki homoseksuaaliseen pojat liveseksi

Daa, no shit Sherlock. Eiköhän cougarin narsistiset piirteet ole olleet jo aika sanomattakin selvää. Narsisti tuskin jaksaisi pohtia asioita tasolla, jolla täällä pohdinta sujuu. Eikö ihmisille oo kotona opetettu, ettei kaikkia ajatuksiaan ole pakko töräyttää julki ihan siinä muodossa kuin ne omaan mieleen tulee - tai ettei kaikkia ajatuksiaan ole pakko tuoda julki ollenkaan , jos ne on loukkaavia eikä hyödytä ketään? Hommatkaa kaveri, jonka kanssa voitte kotona rauhassa sipsikulhon äärellä haukkua CougarWomania.

Saatte pahimmat höyryt ulos, vietätte sosiaalista elämää netin ulkopuolella ja samalla säästätte CougarWomanin ja monta muuta ihmistä noilta verbaalisilta kakkapökäleiltänne. Jos ihminen käyttää ilmaisua "Daa, no shit Sherlock", kertonee se riittävästi älyllisestä kapasiteetista ;. Sen jälkeen ylitettiin se raja, jonka jälkeen suhde ei ole enää koskaan "pelkkä" seksisuhde.

Ja sen jälkeen myös tuntuu jokseenkin mahdottomalta ajatukselta, että suhde sittenkään loppuisi, vaikka Ykkösmies sais minkä seksiboostin tahansa. Olen jo pitkään taustalla seurannut blogiasi-elänyt mukana monessa mutkassa ja ilossa. En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt jotenkin "tuntui siltä". Ehkä haluan jakaa oman tarinani-jollekin. Ihan kuin lukisin omasta elämästäni. Paitsi, että olen muutaman vuoden vanhempi ja minun nörttini minua kuusi vuotta nuorempi. Taustani on hyvin samanlainen kuin sinun; ei avioseksiä melkein kahteen vuoteen.

Ne muutamat kerratkin olivat.. Miehelläni todettiin testosteronivaje, sai lääkityksen, mutta seksiin jäi silti jotenkin "lukko" päälle. Lääkitys nosti arvot kyllä, mutta seksin harrastaminen jäi silti. Kunnes en enää jaksanut yrittää Korostan myös, että rakastan miestäni hyvin paljon; en halua erota ja kaikki muu sujuu oikein hienosti..

Ja täysin varmaa on että hänellä ei ole toista. Mutta minun kohtaloni valitsi minut;kaiku menneisyydestä otti yhteyttä. Mutta siitä hetkestä lukien kohtalo oli tavallaan sinetöity. Kohtaamisemme oli kuin unista ja rakkausromaaneista. Alkoi kaunis salasuhde, joka kesti kaksi vuotta.

Hän herätti minut eloon, sai elämänkipinäni hehkumaan ihan uudella tavalla. Jokaisessa tapaamisessa oli vain me Hehkuin ja olin onnellinen. Jossain vaiheessa mies kertoi rakastuneensa minuun.

Jotenkin kuvaan astui toive jostain enemmästä.. Päiväunissani olimme myös kolmen kimppa, joka tietysti oli ihan mahdoton yhtälö. Totesin myös, että on mahdollista rakastaa useampaa. Tämäkin oli uusi juttu minulle. Mutta muumilaakson ilmestyi pahaa kumpupilveä: Vuodatti koko sydämensä tuskan ja kertoi kuinka paljon kärsi tilanteesta; salatapaamisia rakastamansa ihmisen kanssa.

Ei mahdollisuutta "kuuluuttaa onneaan koko maailmalle". Kertoi, kuinka tyhmältä tuntui sinkkuna olla uskollinen naimisissa olevalle naiselle en. Ei voinut helliä minua lahjoin, ei viedä ulkomaille, miettien illalla yksin sängyssä mitä teen ja miksi en ole siellä, olla yksin kaveribileissä, olla yksin sukujuhlissa Tuskan määrä oli mittava.

Silloin ymmärsin kuinka paljon oikeasti häntä rakastin. Kuinka vaikeaa oli selvitä arjesta, kun tuskaa ei voinut näyttää. Korostan, että suhde omaan mieheeni oli ja on edelleen hyvä. Tekstailimme eron jälkeen jonkun kerran-hän varmisteli"mitäs kuuluu"-kyselyin, olenko vielä naimisissa.

Kunnes kertoi löytäneensä naisen. Ei kuulemma minä, mutta kiva ja maanläheinen. Toivotin onnea, ja tarkoitin sitä. Miksi olen edelleen liitossa, joka ei ole onnellinen? Onko kaikki silloin hyvin, kun ei tunne olevansa Nainen-haluttava Nainen-avioliitossaan?

Sehän kuitenkin on syy miksi pariudumme: Ulkopuolisten silmin olemme onnellisia: Vai uskottelenko vain niin itselleni? Ja te muut arvostelijat: Ja kyllä, tämä ei pilaa iloasi koska vaikka kuinka tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat muuta, sinä todistat sen vääräksi. Anteeksi nihkeily, haluaisin tsempata hyvän tekemiseen, mutta tuo on enemmän sinun kuin muiden ihmisten auttamista. Ei kun kaveri rakensi niitä taloja kuukauden verran, ja reissasi loppuajan ihan "lomalla".

Ja totta kai - seikkailunhalu on tietysti olennainen osa tätä - joka muuta samankaltaisessa tilanteessa väittää, todennäköisesti valehtelee.

Samoin se, että koen tarvitsevani irtiottoa kaikesta tutusta ja turvallisesta. Voisin siis ihan yhtä hyvin lähteä reppureissaamaan kuukaudeksi - mutta valitsen itse sen, että sen reissauksen aikana yritän myös tehdä jotain hyvää. En nyt ihan tajua, että mikä tässä on niin kamalan väärin. Mutta eipä minun tarvitsekaan: Itse olen myös Keniassa asuneena valitettavasti kriittinen voluntourismista ja olen sitä mieltä, että suurimmaksi osin länsimaalaisten avustusyrityksistä esim hökkeleiden rakentamisesta, vaatteiden lahjoittamisesta ja opettamisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kuten aiemmin tässä keskustelussa on mainittu, usein tällainen vapaaehtoistoiminta vie työpaikan paikalliselta joka olisi todennäköisesti paljon pätevämpi, kuin itse.

Useimmiten ainoa syy, miksi vapaaehtoisia otetaan, on koska tällaiset ohjelmat maksavat tuhansia euroja, joista osa menee vapaaehtoistyöntekijöiden sotkun siivoamiseen, osa majoitukseen ja ruokaan, sekä hyödyllisin osa sitten koululle tms. Raha on siis valitettavasti hyödyllisin tapa auttaa, vaikka se ei itseä inspiroisi niin paljon. Toki voit aina perustaa lokaatioon yrityksen, joka työllistäisi paikallisia, mutta se saattaisi vaatia enemmän aikaa, kuin sen yhden kuukauden: Toki kielen oppiminen on aina hyödyksi, mutta nykyään myös paikalliset osaavat englantia ja voivat toimia opettajina.

Jos suunnittelet lyhyttä reissua niin kielen opettaminen voi olla hyödyllistä tai sitten ei. En tiedä minkälaisia nämä lyhyet kielen opettamispestit on; toki jos toimii esim. Kielen opettaminen on vain aika vaikeaa, jos ei ole yhteistä opetuskieltä.

Mulla on nimenomaan kokemusta kielen opettamisesta silleen, että yhteistä opetuskieltä ei ole, tai on vain auttavasti. Olen joskus ennen muinoin toiminut suomen kielen ja kulttuurin opettajana moskeijassa, maahanmuuttajille.

Tämä on minusta lähtökohdiltaan eri asia kuin se, että matkustat toiseen maahan opettamaan englantia. Riippuen toki kenelle sitä opetat, joku pakolaiskeskus tai vaikkapa kouluja käymättömät aikuiset ovat ryhmä, jotka hyötyvät jo englannin alkeista. Jos haluat auttaa - todennäköisesti sielläkin missä sinä nyt olet, on turvapaikanhakijoita ja turvapaikan juuri saaneita - tee vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden kanssa.

Juuri sinä voit olla se paikallinen ystävä, joka läsnäolollaan ehkäisee itsemurhan, nyt kun on aika synkät ajat. Tai se byrokratia-avustaja joka tekee mahdottomasta mahdollista. Ystävä on kaikkein tärkein asia sellaisessa tilanteessa olevalle. Opeta englantia tai paikallista kieltä , ole heille kanssaihminen. Sitä he todella tarvitsevat. Omassa kotimaasaan jokainen auttaa parhaiten, koska ei ole itse tietämätön. Varmasti tulen reissun jälkeen tähän perehtymään paremmin.

Laitoin itseasiassa jo ajat sitten kunnalle ehdotusta buddy-systeemistä paikalliset, ehkä seniorit tai muut, joilla on "aikaa", ja maahanmuuttajat , mutta yllättäen ei ole ottanut tulta. Ehkä perustan oman buddy-systeemin, prkl! Kyllä se nimenomaan just niin menee, että ihan itse menet sinne pakolaisten luo. He kertovat sulle mitä tarvitsevat.

Ei kannata odottaa virallisia tahoja tässä! Mä tein Suomessa järjestötyötä viisi vuotta ja se todellakin attoi uskomaan maailmaan ja ihmisiin ja toi ihan mielettömän hyvän olon tunteen: Voisin suositella siis kaikille. Järjestöjen tekemistä hyvistä asioista kannattaa vaan ottaa selvää, niin kyllä sillä tavalla vakuuttuu että apu menee perille. Hyvin monella järjestöllä apu ei liiku rahana vaan työvoimana, rokotteina, koulukirjoina tms apulähetyksinä.

Maailmassa on ihan 50 vuoden sisällä pelkällä järjestötyöllä saatu aikaiseksi ihan uskomattoman isoja juttuja, esimerkiksi lapsikuolleisuus on puolittunut se itseasiassa 20 vuoden sisällä , nykyään noin 60 miljoonaa lasta ei pääse kouluun kun luvulla se luku oli miljoonaa, polio on hävitetty maapallolta rokotuksilla..

Saavutuksia on siis mielettömän paljon. Mutta kannustan ehdottomasti toimintaan mukaan, päätä ensin järjestö ja ota sitten yhteyttä heihin että mitä voit tehdä: Järjestö saa myös aina hieman isompia juttuja aikaiseksi kuin yksi ihminen, kun yksin on aika vaikea toteuttaa vaikka rokotusohjelmaa.

Mutta siis tottakai järjestöt aina kaipaa eri alojen asiantuntijoita, joten avoimia työpaikkoja vaan kyttäilemään! Noissa opetushommissa isoimmat järjestöt preferoi paikallisia ihmisiä, jo paikallisen kielen tuntemuksen takia.

Ylimääräisiä kuluja koitetaan aina pienentää joten siksi työntekijöitä ei kauheasti lähetellä maasta toiseen, muilla kuin lentoyhtiöiden lahjoittamilla matkustuspisteillä: Tuo järjestötoiminta on varmasti jatkoa ajatellen jotain, jota voisinkin alkaa tekemään. Tähän vapaaehtoistyöhön sen sijaan olen kyllä lähdössä ihan omilla rahoilla, lentoja myöten tietysti.

Maksan myös asumiskulut paikan päällä tietysti, en ole pummilla lähdössä "auttamaan".. Ei ole kokemusta lähteä vapaaehtoiseksi ulkomaille, mutta on kokemusta tehdä sitä tässä aivan lähellä. Ja mielestäni yllättävän moni tuntuukin unohtavan, että vapaaehtoisuus ei tarkoita vain sitä, että lentää jonnekin kauas ja ei, en nyt tarkoita sinua: Kyllä minusta on hyvä, että asioita hoidetaan myös siellä kaukana, koska tärkeää on auttaa jo paikan päällä, ettei tarvitse lähteä "kotoa karkuun" hakemaan apua jonnekin kauas pohjoiseen.

Siltikin on ihan yhtä tärkeää auttaa myös täällä koti-Suomessa olevia ihmisiä tai eläimiä, jos se tuntuu omalta kutsumukselta. Ja todella moni taho oikeasti tarvitsee juuri sitä aikaa - viemään vanhuksia ulos, kun hoitajilla ei aikaa riitä jokaiselle, olemaan keharikaveri-järjestössä missä autetaan sekä kehitysvammaista nuorta että hänen vanhempiaan tai vaikka sitten lähikennelissä lenkittäjänä.

Minä olen kokenut, että juuri diakoniatyö sekä seurakunnan nuorisotyö ovat olleet ne, mille haluan aikaani antaa, sillä ne toimivat ekumeenisesti eikä vain oman seurakunnan jäsenille.

Hyviä pointteja ja esimerkkejä. Mä olen itse vierastanut noita "kirkon hommia" siksi, etten itse jaa "kutsumusta". Ehkä nämä ovat vain stereotypiota..? Juuri siksi olen itse juuri diakonian ja nuorisotyön kanssa tekemisissä. Minä kyllä kuulun kirkkoon ja "jaan kutsumuksen", mutta en koe sitä kirkon julistavaa työtä omakseni, koska mielestäni uskon asiat ovat liian henkilökohtaisia ja koen itse ns. Nuorten kanssa kuitenkin on aivan eri meno ja diakoniassa näkyy se "lähimmäisestä välittäminen", mikä puolestani on lähinnä uskonnosta riippumatonta.

Ja niissä palvelutaloissa ei uskonnosta tarvitse välittää: En osaa vastata kysymykseesi, mutta tunnistan auttamisen halun.

Tunnistan myös vajavuuden oikeasti ymmärtää mitä se vaatii. Usein meillä on kaunis ajatus kiitollisista lapsista, jotka halaavat kiitokseksi saamastaan avausta. Itsekin, vuosien ajana, ajattelin lähteväni ulkomaille avustustyöhön. Minun illuusioni oli Afrikan kaunis manner ja iltaisin autettuani ihailisin auringonlaskua ja minut valtaisi sisäinen rauha. No, elämä on joskus pientä ja huomasin, että ensin on autettava itseäni. Minusta ei olisi ollut suureksi avuksi kenellekään, sillä olisin tehnyt sen vääristä syistä.

Olisin ostanut sisäisen myrskyni vapautusta sillä, että tekisin ulkoisesti hyvää jollekin. Hyvähän sekin olisi ollut, mutta sen henkinen sisältö olisi varmaan ollut kohdallani vajaata. Elämän myrskyjen laannuttua olinkin jo hieman viisaampi. Nyt olisi ollut mahdollista auttaa jo ilman sädekehän kiillotuksen tarvetta, mutta en tahtonut lähetä. Huomasin, että ympärilläni on monta ihmistä, jotka tarvitsevat apua.

Naapuri, ystävä ja tuttava. Työni puolesta teen erityislasten ja - nuorten eteen ihan kaikkeni. Jeesaan bonuslapsiani ja pyrin olemaan tukena omilleni. Lähipiirissä on masennusta, syöpää, päihdeongelmia ja lähestyvää kuolemaa. On jaksamattomuutta äitiydessä ja tai näköalattomuutta elämää kohtaan.

Niinpä siis jaan kaiken auttamisenhaluni lähelle. Jaan sitä paljon, mutta vain iin että jaksan olla itse onnellinen.

Onnettomana ei ole mitä jakaa. Siksi osallistunkin ulkomaiseen avintarpeeseen rahalla. Olen lahjoittaja ja kyynelehdin kun katsin Plan ilta- lapselle ohjelmaa. Mutta raha olkoon se mikä auttaa puolestani muita. Keskityn lähelle annettavaan apuun ja joskus se on pullakahvit entisen yksinäisen anoppiehdokkaan kanssa.

Ihmeen nihkeitä kommentteja täällä! Ymmärrän kyllä niiden pointit osittain, mutta jotenkin sävy on supernegatiivinen. Totta kai vapaaehtoisturismiin liittyy haittoja, mutta väitän, että kyllä vapaaehtoisista on usein hyötyäkin, tai ainakaan ei ole haittaa. Me ollaan kaikki vain pieniä ihmisiä maailman meressä, ja jos kaikki lähtökohtaisesti ajatellaan, että yksilö ei voi saada aikaan juuri mitään, ei mitään tule todellakaan tapahtumaan.

Ja minusta on outoa keskustella siitä, että vapaaehtoiseksi lähtemiselle tarvisi jonkun "oikean syyn". Mitä pahaa on siinä, että haluaa tuntea itsensä hyödylliseksi? Ja ketä se haittaa, vaikka vapaaehtoinen pönkittäisikin omaa egoaan, jos siinä samalla tekee edes vähän jotain hyödyllistä? Kannattaa muuten tsekata Kepan Etvo-vapaaehtoisohjelma! Ei siinä ole mitään "supernegatiivista" että muistuttaa realiteeteista, siitä että vapaaehtoistyö ei useinkaan ole se tehokkain tapa auttaa: Jos kerran auttaa haluaa, niin luulisi kiinnostavan että mikä on hyödyllisintä apua.

Voluntourism on ongelmallinen ilmiö nykyään monellakin tapaa. Siinä asetutaan asemaan, jossa ilman mitään erityisosaamista länsimainen ihminen lähtee hakemaan tyydytystä auttamisesta kuten Puuma itsekin totesi, koska pelkkä rahan antaminen ei hänen mielestään ole tarpeeksi tyydyttävää , vaikka ehkä oikeasti hänen apuaan ei kaivata?

Nykyään ei juuri ole sellaista maailman kolkkaa, jossa ei olisi esimerkiksi englanninopettajia omasta takaa, ei siihen tarvita mitään kuukauden maailmanparannustripillä olevaa henkilöä, jolla ei ole edes alan koulutusta. Doctors without Borders, SPR:

..

Vedin vessan turhaan ja astuin huoneeseen naama ponnistuksenpunaisena. Nörttipoika vilkaisi minuun ja ilmeisesti luki pettymyksen kasvoiltani; purskahti nauruun. Perjantain gaalan jälkihuumaa jatkettiin lauantai-iltana ravintola Pastiksessa — Nörttipojan kaveriksi ja kakkoskavaljeerikseni napattiin mukaan ex-poikaystäväni, jonka kanssa olen edelleenkin lähes päivittäin yhteydessä vaikka lyhyehköstä suhteestamme on jo reippaasti yli vuosikymmen aikaa.

Suhde itsessään ei toiminut, mutta kaveritasolla osuu ja uppoaa edelleen. Pojat tulivat hyvin toimeen keskenään ja uppoutuivat välittömästi jo pre-drinkeillä Pressan Pub Adjutantissa syväanalyysiin Krimin tilanteesta ja Putinin mielenterveydestä. Minä facepalmasin itseäni mielessäni: Seuraavan vartin lähinnä katselin kynsiäni, hymyilin typerästi ja muistutin itseäni, että uutisia olisi hyvä alkaa seuraamaan sillä toisellakin silmällä joskus lähitulevaisuudessa.

Pastiksessa tuskin oltiin kankkumme saatu parkkeerattua, kun shampanja jo kuohusi laseihin kiitos Lintsi! Shampanjafriikkinäkin oli pakko myöntää, että se oli erinomaista; kepeää, kuivaa  ja kuplivaa; kuin pienet porebileet suussa. Eipä ollut ihmekään; tuskin Delamotten talo turhaan on yli vuotta vanha. Niille, joille nyt tuli shampanjanhimo: Suli muuten suussa, ja eksä sai vielä loput doggybagissa kotiin vietäväksi.

Hyviä olivat ja pitihän niitä maistattaa kavaljeereillakin, sen verran kiinnostuneesti katselivat kahta Kermittiäni siis niitä sammakonreisiä, tämä ei ollut tissieufemismi. Eivät vaan itse uskaltaneet tilata, heh.

Pääruuaksi tilattiin menun ohi Nörttipojan kanssa sirloinit hevosta — anteeksi vaan hevoshulluille; eksä päätyi meribassiin mutta halusi toki maistaa heppaanikin ja varhaisperunoihin. Hevosen kanssa tarjotut osterivinokkaat ja niitten kastike veivät hevosen lailla kielen mennessään; ja lisukkeeksi tilatut tryffelisuolatut maalaisranskalaiset olivat piste i: Eksän mukaan kala oli niinikään erinomaista olisin halunnut maistaa, mutta myöhästyin — sen verran nopeasti katosi parempiin suihin.

Tässä vaiheessa tajusin, että jaa — kuv i akin olisi pitänyt ottaa. Tämän takia minusta ei koskaan tule ruokabloggaria. Jos olisin kehdannut, olisin valehtelematta nuollut lautasen puhtaaksi.

Pastiksen jälkiruokaklassikko, suola-karamellibrulee appelsiini-pastissorbetilla, viimeisteli aterian ja tarjoilijan viinisuosituksen seuraaminen läpi aterian oli erinomainen valinta; jokainen viini täydensi ruokalajiaan, antoi uusia vivahteita makuihin niitä kuitenkaan peittämättä. Olen saanut huonompia kombeja jopa tähtiravintoloissa.

Nörttipojalle, joka ennen kyseistä ravintolakäyntiä oli viettänyt kulinaristisia herkkuhetkiä? Arvelutti, miten ravintolassa pitää käyttäytyä; onko virallista, muistaako mitkä aterimet kuuluvat mihinkin ruokalajiin.

Menusta löytyi ruokia, joista hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Huomasin että vähän paskajäykkänä alkuun istuskeli kun ruokalistaa tutkiskeli, eikä ilmekään ollut niin huoleton kuin yleensä. Ruokalista selitetään tarkkaan läpi ja palvelu on ystävällistä ja nopeaa — mutta ennen kaikkea lämmintä. Se turha jäykistely ja pönöttely jota siis en oikeasti koskaan meinaa jaksaa on loistavasti eliminoitu ja ateriat nautitaan pöytäliinattomalta puupöydältä. Michelin-tähtiähän Pastiksella ei ole, mutta tämä puuma antaa korvikkeeksi kolme tassua!

Minä olen ehkä pösilö mitä tulee valokuvaamiseen, mutta Nörttipoika ei. Alla mainittu creme brulee, ja ihan korkkaamattomana! Kiireetön aamiainen — check. Kanadan nuorten jääkiekkojoukkue samaan aikaan aamiaisella — check.

En edes huomannut ennen kuin Nörttipoika erikseen kiinnitti huomioni. Aika alkaa taas turistiksi ja suunnata Suomenlinnaan. Kauppatorilla oli aikaa vielä yhdelle turisti kliseelle perinteelle ennen lautan lähtöä, ja nautimme munkkikahvit toriteltassa.

Vieressä istua napotti vanha pariskunta; nainen luki mykkänä ja mutrusuisena lehteä ja mies herätteli keskustelua kanssamme:. Mutta eihän ne mihinkään riittäneet. Mies pakeni töihin, vaimolle ei juuri aikaa riittänyt, lopulta ollenkaan. Muutamien seikkailujen, tuloksettomien keskustelujen, erilleen muuton jälkeen erottiin sitten ihan oikeasti.

Koska todellakin ajattelin, että mun ainutkertainen elämäni kuluu hukkaan. En saa olla kokonainen. Erilleen muuton piti olla se viimeinen herätys miehelle, että jotain pitäisi tehdä. Ja sit tapasin tämän nykyiseni ja voin kertoa että peitot heiluu tiheeseen tahtiin. Ja mä olen niiiiin onnellinen, että tätä on vaikeeta edes tajuta.

Joo, itsekin olisin jo varmasti heittänyt kinttaat nurkkaan, ellei miehellä olisi oikeasti halua tehdä jotain asian eteen. Eli ymmärrän valintasi hyvin On se joskus ollut itselläkin mielessä, mutta en vaan usko löytäväni koskaan enää yhtä mainiota mätsiä. Ja kyllä mä vielä jaksan uskoa, että tulevaisuudessa on edessä parempaa seksiä.

Mä kyllä ymmärrän hyvin tuon "elämä valuu hukkaan" -fiiliksen. Sama tunne häivähtää joskus minullakin, vaikka olen vain "pienessä puutteessa". Lisäks näen aina punaista, kun joku käyttää sanontaa "kaikkea ei voi saada". Sanonnalla tuntuu olevan yleensä tarkoitus lannistaa ja vähätellä yksilön toiveita. Älköön kukaan tulko ainakaan minulle kertomaan mitä voin saada ja mitä en. Minä haluan kaiken ja minulla on kaiken haluamiseen täysi oikeus, sain tai en.

Harvat asiat oikeasti sulkevat toisiaan pois, jollei niitä sitten itse sulje. Jes, lähdenpä tästä syömään kakkua ja säästämään sen! Siitä kun ei ole haittaa. Tosin testosteroniarvoja mitattaessa muistelisin, että siinä oli joku aikaraja mihin kellonaikaan mennessä näyte pitää antaa.

Eli jos lääkäri laittoi uuden lähetteen, kaikki näytteenottoon liittyvät asiat kannattaa kysyä labra-aikaa varatessa. Yleensä siellä tiedetään paremmin kuin lääkärit. Ja jos ajanvaraaja ei tiedä, jättäkää soittopyyntö, jotta labrasta otetaan teihin päin yhteyttä. Tällä viisiin saa tietoa ja ei tule turhia käyntejä jotka yksityisellä saattaa maksaa melkoisesti..

Tarvittaessa vaihtakaa palveluntarjoajaa jos teillä päin on muitakin yksityisvastaanottoja. En kyllä pitänyt teitä tyhminä, ihan tuollainen yleisohje tiedoksi muillekin jos on jäänyt asia epäselväksi. Taisi tulla selkärangasta, aikoja varatessa kun on tietyt ohjeet minkä mukaan mennään.

Kertomuksessasi on paljon epäilyttävää, mm. Miten testi sovittiin jo ennen urologin tapaamista? Yleensä, käsitän, urologit tutkivat kattavasti miehen haluttomuutta, ei ne jää jumiin pelkkään hormonitasoon. Mutta en tiedä, en ole mies. Eikös Ykkösmiehen seksihalut päättynyt lopullisesti hetkeen, kun sinä lopetit ehkäisyn? Ja hänhän petti ensin, sinä sen jälkeen? Jos et itse todistanut urologikäyntiä, tuli vaan mieleen, että nyt on Ykkösmiehen vuoro vedättää sinua.

No, valehtelu on oma valintasi, omassa liitossasi. Sitä saa mitä tilaa. Vuoroin vieraissa ja vuoroin vedätetään. Ja interwebsin syövereistä, virtuaalisen kiven alta, jälleen yksi sherlockholmes ryömii esille. En ole lukenut jokaista postaustasi, mutta muistelisin sun jo aiemmin kertoneen miehesi lievästi alakantissa olevista testosteroniarvoista. Onko ne siis mitattu jo kerran aiemmin vai muistelenko nyt jotain spekulointejasi? Salaliitoteoriat sikseen, mut ihmettelen suuresti, jos miehesi menee haluttomuuden takia urologille ja ainoa suoritettava tutkimus on testosteronitasojen mittaus.

Yksi tuo on erinomainen syy vaihtaa lääkäriä! Kuulostaa toki siltä, että sekä sinä että miehesi toivoisitte ongelmaan yksinkertaista lääketieteellistä ratkaisua, joka hoituisi pistoksilla tai pillereillä. Vaikka useimmiten haluttomuus on huomattavasti monimutkaisempi juttu ja vaatii hoidoksi muutakin kuin pistoksia. Stereotyyppiset käsitykset miehen seksuaalisesta halusta ja tarpeista edesauttavat hiljaisuutta tämän aiheen ympärillä.

Erään arvion mukaan seksuaalisesta haluttomuudesta kärsiviä miehiä on n. Miehen seksuaalinen halukkuus on varsin herkkä häiriintymään tunne-elämän vaikeuksien, ylimääräisen työstressin tai taloudellisten huolien vuoksi. Esimerkiksi stressi lamauttaa halun seksiin, vaikka elimet vielä toimisivatkin ilman häiriöitä. Toisinaan seksuaalinen virittyminen saa siis kyllä aikaan erektion, mutta siihen ei liity mielihyvän tunnetta. Huolien kasaantuminen saattaa tehdä miehen myös niin väsyneeksi, ettei seksille tunnu jäävän aikaa.

Miehen voi lisäksi olla vaikea myöntää, että seksi ei huvita. Usein tällaisen tilanteen vallitessa käykin niin, että mies itse voi olla kyvytön tekemään mitään haluttomuudelleen. Seksuaalinen haluttomuus voi olla myös seurausta terveydentilan muutoksista. Haluttomuus voi olla ensimmäinen merkki esim. Myös testosteroni-hormonin vähäinen erittyminen voi aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta.

Seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttaa siten myös ikä. Niinpä haluttomuuden syytä selvitettäessä tulee hakeutua terveydentilaa kartoittaviin tutkimuksiin. Mikäli näiden tutkimusten tulos ei selitä libidon heikkenemistä, voi olla syytä hakeutua yksin tai kumppanin kanssa esim.

Seksuaalisen haluttomuuden taustalla voi olla myös mm. Viimeksi mainitussa tilanteessa puhutaan seksuaalisesta haluttomuudesta, joka ei ole yleistynyt vaan esim. Seksuaalinen haluttomuus on parisuhteen yhteinen ongelma.

Tilanteeseen onkin hyvä tarttua esim. Ei kuitenkaan ole olemassa yleistä tasoa joka määrittelee, mikä on riittävä määrä seksiä. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu varsikin silloin, jos seksuaalisen halukkuuden kokeminen tai sen puute alkaa häiritä parisuhdetta sekä toisen tai molempien kumppaneiden muita tarpeita.

Niinpä on myös hyvä muistaa, että seksuaalisten halujen ja tarpeiden suhde parisuhteessa voi vaihdella riippuen siitä, kuinka nämä tarpeet ja halut ovat suhteessa toisiinsa.

Toisinaan voi myös olla niin, että haluttomuuden syy onkin kumppanin pakonomainen seksin tarve. Seksuaalisen halun puutetta voi kuitenkin hoitaa, joten kannattaa hakea apua. On ne mitattu - tulos ei ollut tarpeeksi "yksiselitteinen" urologille ilmeisesti, koska vaatii uusia testejä. Mutta matalista arvoista kielivät. Totta kai toivomme yksinkertaista lääketieteellistä ratkaisua - se olisi tietysti kaikista helpointa.

Miehellähän jo diagnosoitiin vakava uniapnea, joka myös osaltaan saattaa vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Se on nyt "puoliksi" parantunut; arvot ovat paremmat, mutta leikkaus ei parantanut sitä kokonaan. Luulen, että mieheni haluttomuus johtuu myös siitä, että hänen on vaikeaa pitää erektiota, ja ejakulaatio on viimeksi tapahtunut meidän kahden välisessä seksissä varmaan joskus viime syksynä. Ymmärrän hyvin, ettei hän noilla "eväillä" edes halua tehdä aloitetta.

Mun miehellä oli sama ongelma, siis nimenomaan tuo ettei erektio kestä. Ja ymmärsin tietty että se oli sen verran kova paikka ettei miestä oikein kiinnostanut tehdä aloitetta. Ja tostahan tulee helposti kierre.. Että kun pelkää että lerpsahtaa, niin todellakin lerpsahtaa. Mä yritin olla sitten kovin ymmärtäväinen, etten tuo lisää paineita. Eikä tietenkään se penetraatio ole ainoa keino naista tyydyttää, mutta eipä hän halunnut muutenkaan..

Vaikka sitten siinä työtahdissa. Ehdotin miehelle, että hän voisi kokeilla, joska jonkun muun kanssa nappaisi paremmin. Ei halunnut edes puhua asiasta. Kysyin, sopiiko että itse käyn vieraissa. Hän sanoi tosi jyrkästi ettei todellakaan halua kuulla, eikä tuota asiaa enää oteta hänen kanssaan esiin.

Otin sen tietysti lupana ;. Ja vielä on sanottava, etten koe olevani huono ihminen, vaikka mulla noita avioliiton ulkopuolisia suhteita olikin. Se ei ollut mun mielestä edes pettämistä, koska toinen osapuoli kyllä aavisti missä mennään.. Jos siis uskaltautui ajattelemaan asiaa. Tosi kivaa, että käsittelet tätä asiaa blogissasi!

Tää on todella mielenkiintoinen aihe! Johon toivottavasti en omassa elämässäni enää koskaan joudu törmäämään ;. Mäkin ymmärrän hyvin sun fiilikset! Mulla oli just sellanen suhde, jossa lähinnä vitutti koko ajan, jos ees ajatteli seksiä tai siis sen puutetta.

Ja koska sitä ei ollu, sitä ajatteli aika usein. Siinä oli vielä sellanen ikävä juttu, että se oli omalta osaltani ensimmäinen vakava suhde, joten se jätti kyllä melko negatiivisen kaiun tohon parisuhteen seksielämään. On sen jälkeen kyllä parempaa koettu, mutta silti. Ei kyllä tuu mulle koskaan menee läpi se, että kaikki miehet haluaa seksiä: Eihän se yhdyntää vaadi.. Yritän kysyä tätä täysin tuomitsematta, mutta toki se on vaikeaa.

Olen seurannut blogiasi jo kauan, ja olen miettinyt, että uskotko karman lakiin? Ykkösmies oli alunperin varattu, mistä et omien sanojesi mukaan välittänyt pätkääkään.

Olet pettänyt miestäsi lukuisia kertoja. Välittyy kuva, että sinun maailmassasi sinun omat haluamiset jyräävät altaan kaiken muun. En väitä, että näin asia on, koska en toki tunne sinua. Tiedän sinusta vain sen, mitä kirjoitat. Lääkärinä minun on myös vaikea uskoa, että pelkkä testosteronitasojen nousu muuttaisi tilannetta radikaalisti mihinkään suuntaan. Lyhyesti - en usko. Kuten en usko mihinkään muuhunkaan, kuolemanjälkeiseenkään. Meille on annettu vain yksi elämä, ja se tulee elää niin, että itsellä ei ole paha olla.

Minä olen pettänyt miestäni, mieheni on pettänyt minua; ja jälkimmäisestä huolimatta olemme päättäneet jatkaa yhdessä.

On totta, että uskallan vaatia elämälleni laatua. Seksi on yksi osa sitä; ja niin kauan kun en kotona saa, ulkoistan sen, haen sitä muualta. Se on minun valintani, ja ainoa valinta, jonka kanssa pystyn jatkamaan lähes seksittömässä liitossa.

Olisiko sinun mielestäsi parempi, että jättäisin mieheni vain, koska tämä ei pysty suorittamaan makuuhuoneessa? Olisiko se vähemmän itsekästä, jos mieheni on tehnyt täysin selväksi useaan otteeseen, ettei halua menettää minua, ja jopa pelkää sitä, koska ei pysty tyydyttämään minua seksuaalisesti?

Kiitos ammattilaisen mielipiteestäsi, mutta taidan odottaa second opinionia alan ammattilaiselta. Ai niin, unohdin mainita tuosta miehen varattuna olemisesta: Minä olin tuolloin sinkku, ja näin ollen vapaa panemaan ja rakastamaan ihan ketä vaan huvittaa.

Kommenttisi siitä, että elämä pitää elää niin, että itsellä on hyvä olla, kertoo paljon kommentin lausujan arvomaailmasta. Yritän itse elää elämääni niin, että itsellä on hyvä olla, mutta että samalla en tule loukanneeksi muita. Minä en ole vapaa panemaan ja rakastamaan ketä haluan - minua sitoo myös kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, ja ennenkaikkea kunnioitus itseäni kohtaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon vilpittömästi, että sinun ja miehesi tilanne paranee!

Minä mietin, että kun monet hakevat yhteisestä sopimuksesta lisää potkua omaan yhteiseen makuuhuoneeseen - yhteisellä sopimuksella - muualta, niin mitenhän miehesi reagoisi jos ehdottaisit hänelle pientä kokeilumielistä seikkailua jonkun muun kanssa? Ehkä tuollaisessa tilanteessa suoriutumispaineet eivät olisi niin suuria kuin sen oman rakkaan, jota kovasti haluaisi miellyttää, kanssa ja saisi jotain lukkoja avattua.

Meillähän siis on puhuttu avoimen suhteen mahdollisuudesta, periaattessahan tuo menisi samaan kategoriaan Voinhan ainakin kysyä, miltä ajatus hänestä tuntuisi noin niinkuin ihan yleisellä tasolla. Ei paha idea ollenkaan, voisi tosiaan avata mahdollisia psyykkisiä lukkoja: Eikö tuo avoin suhde tai "ranskalainen malli" eli yhteisesti todetaan että sivusuhteita saa olla sillai että ne pidetään huomaavaisesti sivussa, "salassa" puolisolta ratkaisisi myös sun osalta tilanteen?

Voisit pettämättä pitää jotain nörttipoikasuhdetta tai muita seksiseikkailuja.. Ja nimenomaan tarkoituksena olisikin noudattaa tuota "ranskalaista mallia", ei siis niin, että "heippa hani, lähden tästä paneen".

Homoseksuaaliseen thaihieronta varkaus bi-vaimo

ASENNOT KUVINA GAY ILMAISIA EROOTTISIA VIDEOITA

: Helsinki homoseksuaaliseen pojat liveseksi

HOMOSEKSUAALISEEN THAI SHEMALE APOTEEKKI 440
Homo russia porno seuraa kaikille Fyysistä kiusaamista en koskaan kohdannut eikä sitä meidän koulussa mielestäni muutenkaan harjoitettu. Ei kun kaveri rakensi niitä taloja kuukauden verran, ja reissasi loppuajan ihan "lomalla". Korostan, että suhde omaan mieheeni oli ja on edelleen hyvä. Ja mielestäni tämä on todella-todella julmaa miestäsi kohtaan. Pyörittelen papereita, kykin koneella ja tahkoan pomoille rahaa.
Homo seksi kaupat kallaveden jäätilanne Minä olen tykännyt lukea tätä blogia ja aion näin tehdä ainakin toistaiseksi. Toisinaan voi myös olla niin, että haluttomuuden syy onkin kumppanin pakonomainen seksin tarve. Heh, itseasiassa koko homma oli ohi kun vielä makustelin kyseisen feliinin tavuja. Mutta siis tottakai järjestöt aina kaipaa eri alojen asiantuntijoita, joten avoimia työpaikkoja vaan kyttäilemään! Yläkroppa sängyllä, muuten päällä. Seksikertamme per annum ovat yhden käden sormilla laskettavissa.
Helsinki homoseksuaaliseen pojat liveseksi Toi kuulostaa todella kamalalta Nörttipojalla oli vielä gay halvin numerotiedustelu alastonsuomii — ilmeisesti tarkoituksella; minä nelinkontin sängyllä peppu kaarella, silmät tummina ja posket punaisina. Tästä ei muuten puhuttu Boccaccion Decameronessa ; Lady Chatterleyn rakastajassa duunari ei jäänyt herkistyneenä sängylle makailemaan kun rouva Chatterley kävi evakuoimassa suolensa, Fanny Hill ei poistunut takavasemmalle kesken lemmenleikkien ja kykkinyt pöntöllä puolta tuntia. Haluaisin oikeasti pitää molemmat; minun Utopiassani eläisimme polyamorisessa kolmiosuhteessa onnellisina elämämme loppuun asti. Eläimellistä, tunteetonta, tuhmaa naimista. Itse en myöskään pystyisi sellaista sivuuttamaan, helsinki homoseksuaaliseen pojat liveseksi, eikä kenenkään niin tarvitse tehdäkään.
Helsinki homoseksuaaliseen pojat liveseksi 138